Mikä on Euroopan talous- ja rahaliitto?
Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) yhdisti Euroopan unionin jäsenvaltiot yhtenäiseksi talousjärjestelmäksi. Se seuraa Euroopan rahajärjestelmää (EMS).
Euroopan talous- ja rahaliitto
Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) on todella laaja termi, jonka aikana ryhmä politiikkoja pyrkii lähentämään Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouksia. EMU: n seuraaja EMS: n suhteen tapahtui kolmivaiheisella prosessilla, jolloin kolmas ja viimeinen vaihe käynnistivät euron valuutan käyttöönoton entisten kansallisten valuuttojen sijasta. Tämän ovat suorittaneet kaikki EU: n alkuperäiset jäsenmaat paitsi Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska, jotka ovat luopuneet euron käyttöönotosta.
Euroopan rahaliiton historia
Ensimmäiset pyrkimykset luoda Euroopan talous- ja rahaliitto alkoivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 9. syyskuuta 1929 Gustav Stresemann kysyi Kansakuntien liigan edustajakokouksessa: "Missä ovat Euroopan valuutta, tarvitsemme eurooppalainen leima ?" Stresemannin ylevällä retoriikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä, kun hiukan yli kuukautta myöhemmin vuoden 1929 Wall Streetin onnettomuudesta tuli suuren laman symbolinen alku, joka ei pelkästään suistanut puhetta yhteisestä valuutasta, se myös hajotti Euroopan poliittisesti ja tasoitti tietä toisen maailmansodan puolesta.
EMU: n nykyaikainen historia sai alkunsa Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 pitämästä puheesta, jota myöhemmin kutsuttiin Schumanin julistukseksi. Schuman väitti, että ainoa tapa varmistaa rauha Euroopassa, joka oli hajotettu kahdesti kolmenkymmenen vuoden aikana tuhoisista sodista, oli sitoa Eurooppa yhtenä taloudellisena kokonaisuutena: "Hiili- ja terästuotannon yhdistäminen… muuttaa kohtaloja alueista, jotka ovat jo pitkään omistautuneet sotatarvikkeiden valmistukseen ja joiden uhrit ovat olleet jatkuvasti. " Hänen puheensa johti Pariisin sopimukseen vuonna 1951, jolla perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) perussopimuksen allekirjoittajien Belgian, Ranskan, Saksan, Italian, Luxemburgin ja Alankomaiden välillä.
EHTY konsolidoitiin Rooman sopimuksilla Euroopan talousyhteisöksi (ETY). Pariisin sopimus ei ollut pysyvä sopimus, ja sen voimassaolo päättyi vuonna 2002. Pysyvämmän unionin varmistamiseksi eurooppalaiset poliitikot ehdottivat 1960- ja 1970-luvuilla suunnitelmia, mukaan lukien Werner-suunnitelma, mutta maailmanlaajuisesti, epävakautta aiheuttavien taloudellisten tapahtumien, kuten Bretton Woodsin valuuttasopimuksen päättyminen ja 1970-luvun öljy- ja inflaatiokriisit viivästyttivät konkreettisia vaiheita Euroopan yhdentymiseen.
Vuonna 1988 Euroopan komission presidentti Jacques Delorsia pyydettiin kutsumaan koolle jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajien ad hoc -komitea ehdottaakseen konkreettista suunnitelmaa taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi. Delorsin raportti johti Maastrichtin sopimuksen luomiseen vuonna 1992. Maastrichtin sopimus oli vastuussa Euroopan unionin perustamisesta.
Yksi Maastrichtin sopimuksen painopistealueista oli talouspolitiikka ja EU: n jäsenvaltioiden talouksien lähentyminen. Joten sopimuksessa asetettiin aikataulu EMU: n perustamiselle ja toteuttamiselle. EMU: n oli tarkoitus sisältää yhteinen talous- ja rahaliitto, keskuspankkijärjestelmä ja yhteinen valuutta.
Vuonna 1998 perustettiin Euroopan keskuspankki (EKP), ja vuoden lopussa jäsenvaltioiden valuuttojen väliset muuntokurssit vahvistettiin, ennakko euron valuutan perustamiselle, joka aloitti liikkeensä vuonna 2002.
EMUan liittymisestä kiinnostuneiden maiden lähentymiskriteereihin sisältyy kohtuullinen hintavakaus, kestävä ja vastuullinen julkinen talous, kohtuulliset ja vastuulliset korot sekä vakaa valuuttakurssi.
Euroopan rahaliitto ja Euroopan valtionvelkakriisi
Euron käyttöönotto kieltää rahapolitiikan joustavuuden, joten mikään sitoutunut maa ei saa tulostaa omaa rahaa julkisen velan tai alijäämän maksamiseen tai kilpailla muiden Euroopan valuuttojen kanssa. Toisaalta Euroopan rahaliitto ei ole finanssiliitto, mikä tarkoittaa, että eri maissa on erilaiset verorakenteet ja menojen painopisteet. Tämän seurauksena kaikki jäsenvaltiot pystyivät lainaamaan euroina alhaisin korkoin maailmanlaajuista finanssikriisiä edeltävänä ajanjaksona, mutta joukkovelkakirjojen tuotot eivät heijasta jäsenvaltioiden erilaista luottokelpoisuutta.
Kreikka ja EMU: n puutteet
Kreikka on merkittävin esimerkki EMU: n virheistä. Kreikka paljasti vuonna 2009, että se oli aliarvioinut alijäämänsä vakavuuden euron käyttöönoton jälkeen vuonna 2001, ja maa kärsi yhden viime historian pahimmista talouskriiseistä. Kreikka hyväksyi kaksi EU: n pelastuslainaa viidessä vuodessa, ja kun EMU: sta poistuminen on välttämätöntä, Kreikan on jatkossakin suoritettava pelastuksia velkojilleen. Kreikan alkuperäinen alijäämä johtui sen kyvyttömyydestä kerätä riittäviä verotuloja yhdessä kasvavan työttömyysasteen kanssa. Kreikan työttömyysaste on huhtikuusta 2019 alkaen 18 prosenttia. Kreikan virkamiehet ilmoittivat heinäkuussa 2015 pääoman valvonnasta ja pankkipäivästä ja rajoittivat päivässä poistettavien euromäärien määrää.
EU on antanut Kreikalle ultimaatin: hyväksy tiukat säästötoimenpiteet, jotka useiden kreikkalaisten mielestä aiheuttivat kriisin ensisijaisesti, tai poistu EMU: sta. Kreikka äänesti 5. heinäkuuta 2015 EU: n säästötoimenpiteiden hylkäämisestä, mikä sai aikaan spekulointia siitä, että Kreikka saattaa poistua EMU: sta. Maa uhkaa nyt joko taloudellisen romahduksen tai voimakkaan poistumisen EMU: sta ja paluun entiseen valuuttaansa, drakmaan.
Kreikan drakmaan palautuviin epäkohtaihin sisältyy mahdollisuus pääoman lentoon ja epäluottamus uuteen valuuttaan Kreikan ulkopuolella. Tuonnin kustannukset, joista Kreikka on erittäin riippuvainen, nousisivat dramaattisesti, kun drakman ostovoima laski suhteessa euroon. Kreikan uudella keskuspankilla saattaa olla houkutus tulostaa rahaa peruspalvelujen ylläpitämiseen, mikä voi johtaa voimakkaaseen inflaatioon tai pahimmassa tapauksessa hyperinflaation lisäämiseen. Mustat markkinat ja muut merkit talouden epäonnistumisesta ilmestyvät. Toisaalta tartunnan riski voi olla rajoitettu, koska Kreikan talouden osuus euroalueen taloudesta on vain kaksi prosenttia. Toisaalta, jos Kreikan talous elpyy tai menestyy sen jälkeen, kun se on poistunut EMU: sta ja Euroopan asettamasta säästötoimesta, muut maat, kuten Italia, Espanja ja Portugali, voivat kyseenalaistaa euron tiukan säästön ja siirtyä myös poistumaan EMU: sta.
Vuodesta 2019 lähtien Kreikka on edelleen EMUssa, vaikka jännitteet kreikkalaisten vastaisessa mielessä ovat kasvussa Saksassa, mikä voisi auttaa lisäämään jännitteitä jo EU: ssa ja EMUssa.
