Mitä ovat kansainväliset varannot?
Kansainväliset varannot ovat kaikenlaisia vararahastoja, jotka keskuspankit voivat siirtää keskenään kansainvälisesti. Kansainväliset varannot ovat edelleen hyväksyttävä maksutapa näiden pankkien keskuudessa. Varaus voi olla joko kulta tai tietty valuutta, kuten dollari tai euro.
Monet maat käyttävät myös kansainvälisiä varantoja velkojen, mukaan lukien paikallisen valuutan, sekä pankkitalletusten vakuudeksi.
Esimerkkejä kansainvälisistä varannoista
Erityiset nosto-oikeudet (SDR) ovat toinen muoto kansainvälisistä varannoista. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) loi SDR: t vuonna 1969 vastauksena huolenaiheisiin kullan ja dollarin rajoituksista ainoana keinona kansainvälisten tilien selvittämiseen. SDR: t voivat parantaa kansainvälistä likviditeettiä täydentämällä tavanomaisia varantovaluuttoja. Jäsenvaltioiden hallitukset tukevat erityisnosto-oikeuksia täydellä uskossa ja luotolla.
SDR on pääosin keinotekoinen valuutta. Jotkut kuvaavat SDR: eitä kansallisten valuuttojen koriksi. SDR: n hallussa olevat IMF: n jäsenvaltiot voivat vaihtaa ne vapaasti käytettäviin valuuttoihin (kuten USD tai Japanin jeni) joko sopimalla keskenään tai vapaaehtoisilla vaihtosopimuksilla. Lisäksi IMF voi kehottaa maita, joilla on vahvemmat taloudet tai suurempia valuuttavarantoja, ostamaan SDR: t vähemmättömiltä jäseniltään. IMF: n jäsenmaat voivat lainata SDR: ää IMF: n varannoista hyvällä korolla. (Yleensä he käyttävät näitä maksutaseen säätämiseen suotuisammaksi.)
IMF käyttää SDR: ää myös sisäiseen kirjanpitoon, koska SDR on IMF: n laskentayksikkö sen lisäksi, että se toimii ylimääräisenä varansa. SDR: n arvo, jonka IMF summaa Yhdysvaltain dollareina, lasketaan painotetusta tärkeimpien valuuttojen korista: Japanin jeni, Yhdysvaltain dollari, Sterling ja Euro.
Kansainväliset varannot v. Valuuttavarannot
Samoin kuin kansainväliset varannot, myös valuuttavarannot ovat varantovarat, joita keskuspankilla on valuutoissa. Ne voivat sisältää ulkomaisia seteleitä, pankkitalletuksia, joukkovelkakirjalainoja, valtion velkasitoumuksia ja muita valtion arvopapereita. Puhelinkielellä termi valuuttavaranto voi tarkoittaa myös kulta- tai IMF-rahastoja.
Keskuspankit voivat käyttää valuuttavarantoa velkojen rahoittamiseen omalla valuutallaan. Lisäksi valuuttavarannoista voi olla hyötyä vaikuttaessa rahapolitiikkaan. Yleensä valuuttavarannot antavat keskushallinnolle enemmän joustavuutta ja kestävyyttä epävakaissa markkinaolosuhteissa.
Esimerkiksi, jos yksi tai useampi valuutta kaatuu ja / tai muuttuu nopeasti devalvoituneeksi, keskuspankki voi tasapainottaa tämän väliaikaisen tappion muilla, arvokkaammin ja / tai vakaammilla valuutoilla auttaakseen niitä kestämään markkinoiden häiriöitä.
