Mikä on ylimääräinen voittovero
Ylimääräinen voittovero on erityinen vero, joka lasketaan tuloista, jotka ylittävät tietyn määrän, yleensä enemmän kuin normaalitulot.
JAKAUTUMINEN Liikevoittovero
Ylimääräinen voittovero arvioidaan jo olemassa olevan yritysveron lisäksi. Ylimääräiset voittoverot otetaan ensisijaisesti valikoiville yrityksille sodan tai muun hätätilanteen aikana tai tietyn sijoitetun pääoman tuoton ylittäessä. Ylimääräiset voittoverot on tarkoitettu tuottamaan kriisitilanteessa hätäapuja hallitukselle. Itse vero peritään voiton määrän, jonka yritys yleensä ansaitsee rauhan aikana, ja sodan aikana ansaittujen voittojen välisestä erotuksesta.
Näiden verojen tarkoituksena on myös estää kohteliaita yritysomistajia saamasta kohtuuttomia voittoja sodan aikaisten hallitusten ja kuluttajien lisääntyneiden menojen seurauksena. Ylimääräiset voittoverot kannettiin Yhdysvalloissa sekä maailmansotien että Korean sodan aikana. Toisen maailmansodan ylimääräinen voittovero vahvistettiin 95 prosenttiin kaikista yritystuloista, jotka ylittivät normaaliksi katsotun. Tämä vero ei ole suosittu vapaaehtoisyritysten ajattelijoiden keskuudessa, joiden mielestä se vähentää tarvittavaa sodan aikaista tuottavuutta poistamalla voittoavoite.
Ylijäämäveron historia
Kongressi antoi ensimmäisen tehokkaan amerikkalaisen ylimääräisen voittoveron vuonna 1917, ja verokannat vaihtelivat 20–60 prosenttia kaikkien yritysten voittoista, jotka ylittivät rauhanaikaan liittyvät ansiot. Vuonna 1918 laki rajoitti veron yrityksiin ja korotti veroja. Vuonna 1921 ylimääräinen voittovero kumottiin huolimatta voimakkaista yrityksistä tehdä siitä pysyvä. Vuosina 1933 ja 1935 kongressi antoi kaksi lievää ylimääräistä voittoveroa lisäyksenä osakepääoman verolle.
Toisen maailmansodan aikana kongressi hyväksyi neljä ylimääräistä voittoa koskevaa lakia vuosina 1940–1943 korkojen ollessa 25–50 prosenttia. Korean sodan aikana kongressi otti käyttöön myös ylimääräisen voittoveron, joka oli voimassa heinäkuusta 1950 joulukuuhun 1953. Veroprosentti oli tuolloin 30 prosenttia ylimääräisistä voitoista, ja ylin yhtiöverokanta nousi 47 prosenttiin 45 prosentista.
Vuonna 1991 eräät kongressin jäsenet yrittivät siirtää 40 prosentin ylimääräisen voittoveron suurille öljy-yhtiöille osana energiapolitiikkaa, mutta tämä pyrkimys oli epäonnistunut. Jotkut aktivistit ovat kannattaneet ylimääräisen voittoveron käyttöä rauhanaikaan, mutta yritykset ja monet poliitikot ja taloustieteilijät väittävät tällaisista ehdotuksista voimakasta vastustusta, joka väittää, että se loisi pääoman sijoittamisen.
