Mikä on ehdoton etu?
Ehdottomana etuna on yksilön, yrityksen, alueen tai maan kyky tuottaa suurempi määrä tavaraa tai palvelua samoilla syöttötiedoilla aikayksikköä kohti tai tuottaa sama määrä tavaraa tai palvelua yksikköä kohti aika käyttää vähemmän määrää syötteitä kuin toinen kokonaisuus, joka tuottaa saman tavaran tai palvelun. Yhteisö, jolla on ehdoton etu, voi tuottaa tuotteen tai palvelun alhaisemmalla absoluuttisella yksikköhinnalla käyttämällä pienempää määrää tuotantopanoksia tai tehokkaampaa prosessia kuin toinen yhteisö, joka tuottaa saman tavaran tai palvelun.
Avainsanat
- Ehdoton etu on, kun tuottaja voi tuottaa tavaran tai palvelun suuremmassa määrin samoin kustannuksin tai saman määrän alhaisemmilla kustannuksilla kuin muut tuottajat. Absoluuttinen etu voi olla perusta suurille eduille, jotka johtuvat kaupasta, jolla on erilaiset absoluuttiset edut eri tavaroilla. Erikoistumisen, työnjaon ja kaupan ansiosta tuottajat, joilla on erilaiset absoluuttiset edut, voivat aina hyötyä tuotannostaan erillään. Absoluuttinen etu liittyy suhteelliseen etuun, joka voi avata entistä laajemmat mahdollisuudet työnjaolle ja kaupasta koituville eduille.
Absoluuttisen edun peruskonsepti
Absoluuttisen edun ymmärtäminen
Absoluuttisen edun käsitteen on kehittänyt Adam Smith teoksessaan Kansalaisten rikkaus osoittaakseen kuinka maat voivat hyötyä kaupasta erikoistumalla tuottamaan ja viemään tavaroita, joita ne voivat tuottaa tehokkaammin kuin muut maat. Maat, joilla on ehdoton etu, voivat päättää erikoistua tietyn tavaran tai palvelun tuottamiseen ja myyntiin ja käyttää tavaran tai palvelun tuottamat varat ostamaan tavaroita ja palveluita muista maista.
Smithin väitteellä erikoistuminen tuotteisiin, joissa kaikilla on ehdoton etu tuotteissa ja sitten niiden kaupassa, voi tehdä kaikista maista parempia, kunhan niillä jokaisella on ainakin yksi tuote, josta heillä on ehdoton etu muihin maihin nähden.
Yleinen esimerkki ehdottomasta eduesta
Tarkastellaan kahta hypoteettista maata, Atlanticaa ja Krasnoviaa, joilla on vastaavat populaatiot ja resurssivarat, joista kukin tuottaa kaksi tuotetta, aseet ja pekoni. Joka vuosi Atlantica voi tuottaa joko 12 aseta tai 6 laatta pekonia, kun taas Krasnovia voi tuottaa joko 6 aseta tai 12 laattaa pekonia. Jokainen maa tarvitsee vähintään 4 pistoolia ja 4 pekonilaatua selviytyäkseen. Autarky-tilassa, tuottaa yksin omiin tarpeisiinsa, Atlantica voi viettää ⅓ vuoden valmistamalla aseita ja ⅔ valmistamalla pekonia yhteensä 4 aseelle ja 4 laatalle pekonia. Krasnovia voi viettää ⅓ vuotta valmistamalla pekonia ja ⅔ tekemällä aseita tuottamaan saman, 4 aseta ja 4 laatta pekonia. Tämä jättää jokaisen maan selviytymisen partaalle, ja tuskin tarpeeksi aseita ja pekonia voi käydä ympäri. Ei kuitenkaan se, että Atlanticalla on ehdoton etu aseiden tuotannossa, ja Krasnovialla on ehdoton etu pekonin tuotannossa.
Absoluuttinen etu selittää myös sen, miksi yksilöiden, yritysten ja maiden on järkevää käydä kauppaa. Koska kummallakin on etuja tiettyjen tavaroiden ja palveluiden tuotannossa, molemmat yhteisöt voivat hyötyä kaupasta.
Jos jokainen maa erikoistuisi absoluuttiseen etuunsa, Atlantica voisi tehdä 12 aseita eikä pekonia, kun taas Krasnovia ei tee aseita ja 12 pekonilaatua. Erikoistumallaan kaksi maata jakaa työnsä tehtävät keskenään. Jos he sitten vaihtaisivat 6 aseta kuudelle Bacon-laatalle, jokaisessa maassa olisi silloin kuusi kummastakin. Molemmat maat olisivat nyt paremmassa asemassa kuin ennen, koska kussakin olisi 6 aseta ja 6 pekonia, kun taas 4 jokaisesta tuotteesta, jotka ne voisivat tuottaa yksinään.
Tämä kaupasta saatava molemminpuolinen hyöty muodostaa perustan Adam Smithin väitteelle, jonka mukaan erikoistuminen, työnjako ja sitä seuraava kauppa johtavat vaurauden yleiseen lisääntymiseen, josta kaikki voivat hyötyä. Tämä, Smith uskoi, oli kansakunnan nimensä Wealth of Nations perimmäinen syy.
Absoluuttinen etu ja suhteellinen etu
Absoluuttinen etu voidaan verrata suhteelliseen etuun, jolloin tuottajalla on alhaisemmat mahdollisuuskustannukset tavaran tai palvelun tuottamiseen kuin toisella tuottajalla. Absoluuttinen etu johtaa yksiselitteisiin hyötyihin erikoistumisesta ja kaupasta vain tapauksissa, joissa jokaisella tuottajalla on ehdoton etu tuottaa jotain tavaraa. Jos tuottajalla ei ole ehdotonta etua, Adam Smithin väitettä ei välttämättä sovelleta. Tuottaja ja sen kauppakumppanit saattavat kuitenkin silti pystyä saamaan aikaan kaupasta saatavia hyötyjä, jos he voivat erikoistua sen sijaan suhteellisten etujensa perusteella.
