Osinkoalennusmallin (DDM) käytön haitoihin sisältyy tarkkojen ennusteiden vaikeus, se, että se ei vaikuta takaisinostoihin, ja perusteellinen oletus tuloistaan vain osingoista.
DDM määrittää osakekannalle arvon oleellisesti käyttämällä diskontatun kassavirran (DCF) analyysiä tulevaisuuden ennustettavien osinkojen nykyarvon määrittämiseksi. Jos määritetty arvo on korkeampi kuin osakkeen nykyinen osakekurssi, osakkeen katsotaan aliarvostuvan ja ostamisen arvoinen.
Vaikka DDM: stä voi olla apua arvioitaessa osakekannan mahdollisia osinkotuloja, sillä on useita luontaisia haittoja. Ensinnäkin sitä ei voida käyttää arvioimaan osakkeita, jotka eivät maksa osinkoja, riippumatta myyntivoitoista, jotka voidaan saada aikaan sijoittamalla osakekantaan. DDM perustuu virheelliseen oletukseen, että osakekannan ainoa arvo on osingon kautta tuottama sijoitetun pääoman tuotto.
Toinen DDM: n puute on se, että sen käyttämä arvonlaskenta vaatii useita oletuksia asioista, kuten kasvunopeuden ja vaadittavan tuoton. Yksi esimerkki on se, että osinkotuotot muuttuvat huomattavasti ajan myötä. Jos jokin laskelmassa esitetyistä ennusteista tai oletuksista on jopa hiukan virheellinen, tämä voi johtaa analyytikkoon määrittämään osakekannan arvo, joka on merkittävästi aliarvioitu tai aliarvostettu. DDM: llä on useita muunnelmia, jotka yrittävät ratkaista tämän ongelman. Suurimpaan osaan niistä sisältyy kuitenkin lisäennusteiden ja laskelmien tekeminen, joihin liittyy myös virheitä, joita ajan myötä suurennetaan.
Ylimääräinen kritiikki DDM: lle on se, että siinä jätetään huomioimatta osakkeiden takaisinostojen vaikutukset, vaikutukset, jotka voivat vaikuttaa suuresti osakkeiden palauttamiseen osakkeenomistajille. Osakkeiden takaisinostojen jättäminen huomiotta osoittaa DDM: n ongelman olevan yleensä liian varovainen arvioidessaan osakkeen arvoa.
