Mikä on merioikeus?
Merilaki, joka tunnetaan myös nimellä admiralty law, on joukko lakeja, yleissopimuksia ja sopimuksia, jotka sääntelevät yksityistä meriliiketoimintaa ja muita merenkulkuasioita, kuten meriliikennettä tai avomerellä tapahtuvia rikoksia. Valtamerten ja merien käyttöä koskevia kansainvälisiä sääntöjä kutsutaan merioikeudeksi.
Avainsanat
- Merilaki säätelee yksityisiä merikysymyksiä, riitatapauksia tai rikoksia ja muita merenkulkuasioita. Useimmissa kehittyneissä maissa merilaki noudattaa erillistä säännöstöä ja on kansallisista laeista riippumaton lainkäyttövaltio. IMO varmistaa, että voimassa olevat kansainväliset merisopimukset pidetään ajan tasalla. ja kehittää uusia sopimuksia tarvittaessa.
Merioikeuden ymmärtäminen
Useimmissa kehittyneissä maissa merioikeus noudattaa erillistä säännöstöä ja on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton lainkäyttövalta. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) välityksellä antaneet lukuisia yleissopimuksia, joita näiden maiden sääntöjen esittävän sopimuksen allekirjoittaneiden maiden merivoimat ja rannikkovartijat voivat panna täytäntöön. Merioikeus säätelee monia aluksia ja rahtia koskevista vakuutusvaatimuksista. laivanvarustajien, merimiesten ja matkustajien väliset siviilioikeudelliset asiat; ja piratismi.
Yleissopimuksia muutetaan säännöllisesti uusien liiketoimintatapojen ja tekniikoiden seuraamiseksi.
Lisäksi merilaki säätelee alusten rekisteröinti-, lupa- ja tarkastusmenettelyjä sekä laivaussopimuksia; merenkulkuvakuutus; tavaroiden ja matkustajien kuljetus.
IMO (perustettu vuonna 1948 hallitustenväliseksi merenkulkualan neuvoa-antavaksi järjestöksi ja tulee voimaan vuonna 1958) vastaa siitä, että voimassa olevat kansainväliset merenkulkua koskevat yleissopimukset pidetään ajan tasalla, ja kehittää uusia sopimuksia tarvittaessa.
Nykyään on kymmeniä yleissopimuksia, jotka sääntelevät kaikkia merikaupan ja liikenteen näkökohtia. IMO nimittää ytimekseen kolme yleissopimusta:
- Kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merelläAlkainen merenkulkijoiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskeva kansainvälinen yleissopimusMerenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva kansainvälinen yleissopimus
IMO: lla on verkkosivustollaan täydellinen luettelo olemassa olevista sopimuksista, historialliset muutokset ja selittävät huomautukset.
IMO: n 174 jäsenvaltion hallitukset ovat vastuussa IMO: n yleissopimusten täytäntöönpanosta maassaan rekisteröidyille aluksille. Paikallishallinnot valvovat IMO: n yleissopimusten määräyksiä alustensa suhteen ja määräävät rangaistukset rikkomuksista. Joissakin tapauksissa aluksilla on oltava todistukset aluksella osoittaakseen, että ne on tarkastettu ja että ne ovat vaatimusten mukaisia.
Erityiset näkökohdat
Rekisteröintimaa määrittää aluksen kansallisuuden. Useimpien alusten osalta kansallinen rekisteri on maa, jossa omistajat asuvat ja harjoittavat liiketoimintaa.
Laivanvarustajat rekisteröivät aluksensa usein ulkomailla tapahtuvaa rekisteröintiä sallivissa maissa. Ulkomaalaisesta rekisteröinnistä on hyötyä verojen suunnittelussa ja hyödyntää lieviä paikallisia lakeja. Kaksi esimerkkiä mukavuuslippuvaltioista ovat Panama ja Bermuda.
