Intian pankkijärjestelmää säätelee Intian keskuspankki (RBI) vuoden 1949 pankkisäätelylain nojalla. Joitakin tärkeitä näkökohtia tämän maan pankkitoimintaa koskevissa säännöksissä sekä pankkitoimintaa koskevia RBI-kiertokirjeitä. Intiassa, tutkitaan jäljempänä.
Altistumisrajat
Lainaus yhdelle lainanottajalle on rajoitettu 15%: iin pankin pääomavaroista (ensisijainen ja toissijainen pääoma), jota voidaan jatkaa 20 prosenttiin infrastruktuurihankkeiden tapauksessa. Ryhmälainanottajille antolainaus on rajoitettu 30%: iin pankin pääomavaroista, ja mahdollisuus on lainata 40%: iin infrastruktuurihankkeissa. Antolainauslimiittejä voidaan jatkaa vielä 5 prosentilla pankin hallituksen hyväksynnällä. Antolainaus sisältää sekä rahasto- että rahastoperusteisen vastuun.
Kassavaranto (CRR) ja lakisääteinen likviditeettisuhde (SLR)
Intian pankkien on vaadittava säilyttämään vähintään 4% nettovaatimuksistaan ja aikavastuistaan (NDTL) käteisellä RBI: llä. Nämä eivät tällä hetkellä ansaitse korkoa. Vakavaraisuusvaatimusta on ylläpidettävä kahden viikon välein, kun taas päivittäisen ylläpidon on oltava vähintään 95 prosenttia vaadittavista varannoista. Päivittäisen huollon laiminlyönnistä sakko on 3% korkeampi kuin pankkikorko, jota sovelletaan viivästyspäivien lukumäärään kerrottuna summalla, jolla summa jää alle määrätyn tason.
CRR: n lisäksi vähintään 22% ja enintään 40% NDTL: stä, joka tunnetaan nimellä SLR, on ylläpidettävä kullan, käteisvarojen tai tiettyjen hyväksyttyjen arvopapereiden muodossa. Ylimääräisiä SLR-osuuksia voidaan käyttää lainaamaan marginaalista pysyvää järjestelyä (MSF) yön yli RBI: ltä. MSF: stä perittävä korko on repokorkoa korkeampi 100 bps: llä, ja lainata saatava määrä on rajoitettu 2 prosenttiin NDTL: stä. (Jos haluat lisätietoja siitä, kuinka korot määritetään, erityisesti Yhdysvalloissa, harkitse lukemista lisää siitä, kuka määrittää korot.)
Provisioning
Järjestämättömät varat (NPA) luokitellaan kolmeen luokkaan: huonompi, epävarma ja tappio. Omaisuuserä menee järjestämättömäksi, jos korkoa tai pääomamaksua ei ole ollut yli 90 päivää, mikäli kyseessä on termilaina. Substandardin mukaiset varat ovat varoja, joiden NPA-asema on alle 12 kuukautta, ja lopussa ne luokitellaan epäilyttäviksi varoiksi. Tappiovarallisuus on omaisuus, jota pankki tai tilintarkastaja ei odota palauttavan tai palauttavan, ja se kirjataan yleensä kirjanpitoon.
Standardit, jotka eivät ole laadultaan alhaisempia, edellyttävät, että varaus on 15% vakuudettomien lainojen lainakannasta ja 25% vakuudettomien lainojen lainakannasta. Epävarmojen omaisuuserien osalta varaus vakuutena olevalle lainan osalle vaihtelee 25 prosentista alle yhden vuoden ajan olleiden NPA-lainojen jäljellä olevasta lainasta 40 prosenttiin yhden ja kolmen vuoden ajan voimassa olevien NPA: n osalta 100 prosenttiin 100 prosenttiin. NPA: t, joiden kesto on yli kolme vuotta, kun taas vakuudettomien osien osalta se on 100%.
Varaukset vaaditaan myös vakiovaroihin. Varaukset maataloudelle ja pienille ja keskisuurille yrityksille ovat 0, 25% ja kaupallisten kiinteistöjen kohdalla 1% (asumisen 0, 75%), kun taas lopuilla aloilla se on 0, 4%. Vakiovaroihin liittyvää varausta ei voida vähentää brutto-NPA: sta saadakseen nettomääräiset NPA: t. Ylimääräisiä varauksia vakiomuotoisten varausten lisäksi vaaditaan lainoille, jotka annetaan yrityksille, joilla on suojaamaton valuuttapositio.
Ensisijaisen sektorin luotonanto
Ensisijainen ala koostuu suurelta osin mikroyrityksistä ja pienyrityksistä sekä maataloutta, koulutusta, asumista ja heikosti ansaitseville tai heikommassa asemassa oleville ryhmille annettavien lainojen (luokiteltu "heikompiin ryhmiin") aloitteista. Luotonannon tavoite 40% oikaistusta nettopankkiluotosta (ANBC) (jäljellä oleva pankkiluotto vähennettynä tietyillä laskuilla ja muilla kuin SLR-joukkovelkakirjalainoilla) - tai taseen ulkopuolisen vastuun luottoekvivalenttimäärä (nykyisen luottoriskin summa + mahdollinen tuleva luotto) kotimaisten liikepankkien ja ulkomaisten pankkien, joilla on yli 20 sivuliikettä, on asetettu kotimarkkinalaisille liikepankeille ja ulkomaisille pankeille, kun taas ulkomaisille pankeille, joilla on alle 20 sivukonttoria, on asetettu 32 prosentin tavoite.
Maatalouden lainoina maksettavan määrän tulisi olla joko taseen ulkopuolisen vastuun luottoekvivalentti tai 18 prosenttia ANBC: stä - sen mukaan kumpi näistä kahdesta on suurempi. Mikroyrityksille ja pienyrityksille lainattavasta määrästä 40 prosenttia olisi siirrettävä niille yrityksille, joilla on laitteita, joiden enimmäisarvo on 200 000 rupiaa ja koneita ja koneita, joiden arvo on enintään puoli miljoonaa rupiaa, kun taas 20% Lainatusta kokonaismäärästä on tarkoitus edetä mikroyrityksille, joiden koneiden ja laitteiden arvo vaihtelee hiukan yli 500 000 rupiasta enintään miljoonaan rupiaan ja laitteisiin, joiden arvo on yli 200 000 rupiaa, mutta enintään 250 000 rupiaa.
Heikompiin osiin annettujen lainojen kokonaisarvon tulisi olla joko 10% ANBC: stä tai taseen ulkopuolisen vastuun luottoekvivalenttimäärä, sen mukaan kumpi on suurempi. Heikompiin osiin kuuluvat erityiset kasetit ja heimot, joille on annettu kyseinen luokittelu, mukaan lukien pienviljelijät. Alle 20 sivukonttorilla oleville ulkomaisille pankeille ei ole asetettu erityisiä tavoitteita.
Intian yksityiset pankit ovat toistaiseksi olleet haluttomia lainaamaan suoraan maanviljelijöille ja muille heikommille osille. Yksi pääasiallisista syistä on suhteettoman suuri NPA: n määrä ensisijaisen sektorin lainoista, joiden arvioiden mukaan sen osuus on 60 prosenttia kaikista NPA: n määräistä. He saavuttavat tavoitteensa ostamalla lainoja ja arvopaperistettuja salkkuja muilta pankkiyrityksiltä (NBFC) ja sijoittamalla maaseudun infrastruktuurin kehittämisrahastoon (RIDF) kiintiönsä täyttämiseksi.
Uudet pankkilisenssin normit
Uusien suuntaviivojen mukaan lisenssiä hakevien ryhmien on oltava menestyneet vähintään kymmenen vuotta ja pankin tulisi toimia ei-operatiivisen rahoitushallintayhtiön (NOFHC) välityksellä, joka on kokonaan myynninedistäjien omistama. Vähintään maksetun äänivallan oman pääoman on oltava viisi miljardia rupiaa, kun NOFHC: n omistusosuus on vähintään 40 prosenttia ja alentamalla sitä vähitellen 15 prosenttiin 12 vuoden aikana. Osakkeet on noteerattava kolmen vuoden kuluessa pankin toiminnan alkamisesta.
Ulkomainen omistusosuus on rajoitettu 49%: iin viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana, minkä jälkeen RBI: n hyväksyntä tarvitaan osuuden nostamiseksi enintään 74%: iin. Pankin hallituksessa tulisi olla enemmistö riippumattomista johtajista ja sen olisi noudatettava aiemmin keskusteltuja ensisijaisten alojen luotonannon tavoitteita. NOFHC: llä ja pankilla on kielletty hallussaan järjestäjäryhmän liikkeeseen laskemia arvopapereita, ja pankilla on kielletty omistaa NOFHC: n hallussa olevia rahoitusarvopapereita. Uusissa säännöksissä säädetään myös, että 25% sivukonttoreista tulisi avata aikaisemmin pankkien ulkopuolella oleville maaseutualueille.
Tahdonmukaiset laiminlyönnit
Tahaton laiminlyönti tapahtuu, kun lainaa ei makseta takaisin, vaikka resursseja olisi saatavana, tai jos lainatut varat käytetään muuhun kuin määriteltyyn tarkoitukseen tai jos lainalle vakuutettu omaisuus myydään ilman pankin tietämystä tai suostumusta.. Jos ryhmän yritys epäonnistuu ja muut takauksen antaneet konserniyritykset eivät noudata takuita, koko ryhmää voidaan kutsua tahalliseksi laiminlyönniksi.
Tahallisilla laiminlyönnillä (mukaan lukien johtajat) ei ole mahdollisuutta saada rahoitusta, ja heitä vastaan voidaan aloittaa rikosoikeudellinen menettely. RBI muutti hiljattain määräyksiä sisällyttääkseen konsernin ulkopuoliset yritykset tahallisen laiminlyönnin tunnisteeseen myös, jos ne eivät noudata toiselle ryhmän ulkopuolella olevalle yritykselle annettua takuuta.
Pohjaviiva
Tapa, jolla maa säätelee finanssi- ja pankkisektoriaan, on tietyssä mielessä tilannekuva prioriteeteistaan, tavoitteistaan ja siitä, minkä tyyppinen rahoitusmaisema ja yhteiskunta sen haluaa suunnitella. Intian tapauksessa sen varapankin antamat määräykset antavat meille vilkaisun sen lähestymistapoihin varainhoidon hallintoon ja osoittavat, missä määrin se pitää pankkisektorin vakautta samoin kuin taloudellista osallisuutta.
Vaikka Intian pankkijärjestelmän sääntelyrakenne vaikuttaa hiukan varovaiselta, sitä on tarkasteltava maan suhteellisen alirahoitetun luonteen valossa. Asetettuja liiallisia pääomavaatimuksia vaaditaan luottamuksen lisäämiseksi pankkisektorilla, kun taas ensisijaisia lainatavoitteita tarvitaan taloudellisen osallisuuden tarjoamiseksi niille, joille pankkiala ei yleensä lainaa ottaen huomioon NPA: n korkea taso ja pienet transaktiokoot.
Koska yksityiset pankit eivät todellisuudessa lainaa suoraan ensisijaisille aloille, julkiset pankit ovat jättäneet tämän taakan. Voisi myös olla tarpeen prioriteettisektorin määrittelyn mukauttamiseksi maataloudelle annetun korkean prioriteetin valossa, vaikka sen osuus BKT: stä on laskenut. (Katso aiheeseen liittyvää lukemista kohdasta "Intian varantopankin kasvava merkitys")
