Mikä oli monikuitujärjestely?
Multifiber-järjestely (MFA) oli tekstiilejä ja vaatteita koskeva kansainvälinen kauppasopimus, joka oli voimassa vuosina 1974-2004. Siinä asetettiin kiintiöt kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välisten vaatteiden ja tekstiilien viennille.
Multifiber-järjestelyn (MFA) ymmärtäminen
Multifiber-järjestelyn (MFA) nojalla Yhdysvallat ja Euroopan unioni (EU) rajoittivat tuontia kehitysmaista pyrkiessään suojelemaan kotimaista tekstiiliteollisuuttaan. Sopimuksen mukaan jokaiselle allekirjoittajalle kehitysmaille annettiin kiintiöt (määrällisesti rajoitetut määrät) tietyille tuotteille, jotka voitiin viedä Yhdysvaltoihin ja EU: hun. (Huomaa, että sopimuksen alkaessa EU: ta ei ollut olemassa nykyisessä muodossaan; sopimukseen sisältyi tuolloin Euroopan yhteisö (EY) ja Euroopan vapaakauppaliitto (EFTA).)
Multifiber-järjestelyn historia
Sopimus tehtiin ensin tuolloin voimassa olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) nojalla. Alkuperä tunnusti sekä (1) halpojen vaatteiden ja tekstiilien tuonnin kehittyneille markkinoille aiheuttaman markkinoiden häiriintymisen että vaikutuksen omiin tuottajiinsa ja (2) tämän viennin merkityksen kehitysmaihin niiden oman taloudellisen kehityksen kannalta ja keinona monipuolistaa vientituloja. Siinä vaiheessa kehitysmaat olivat usein edelleen erittäin riippuvaisia perushyödykkeiden viennistä. Sopimuksella yritettiin lieventää tätä mahdollista konfliktia varmistaakseen jatkuva yhteistyö kansainvälisessä kaupassa. Tässä yhteydessä kiintiöt kuvailtiin säänneltynä keinona hallita globaalia vaate- ja tekstiilikauppaa lyhyellä aikavälillä markkinoiden häiriöiden välttämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena oli edelleen estöjen vähentäminen ja kaupan vapauttaminen, ja kehitysmaiden odotetaan kasvavan ajan myötä kasvavassa asemassa tässä kaupassa.
Sopimuksen allekirjoittajien lukumäärä muuttui ajan myötä hieman, mutta oli yleensä yli 40, ja EY: n pidettiin yhtenä allekirjoittajana. Näiden maiden välinen kauppa hallitsi maailmanlaajuista vaate- ja tekstiilikauppaa, ja sen osuus oli jopa 80%.
Sen jälkeen Maailman kauppajärjestö (WTO) on korvannut GATT: n, ja GATT: n Uruguayn kierroksella päätettiin siirtää globaalin tekstiilikaupan valvonta WTO: lle. Myös neuvottelukierroksen tuloksena aloitettiin maailmanlaajuisen vaate- ja tekstiilikaupan kiintiöiden purkaminen. Prosessi saatiin päätökseen 1. tammikuuta 2005, ja se merkitsi tosiasiallisesti makrotaloudellisen rahoitusavun päättymistä. Sopimus oli auttanut suojelemaan kehittyneiden talouksien teollisuutta suunnitellulla tavalla, mutta auttoi myös vauhdittamaan tekstiilituotannon tuottoa tietyissä maissa, joissa kiintiöt tosiasiallisesti antoivat niille pääsyn, jota heillä ei ollut aiemmin ollut.
