Sijoituksen soveltuvuus tietylle henkilölle on sijoitusprosessin ydin. Tämä on peruskonsepti sekä oikeudellisesta näkökulmasta että sijoittajan rahan toimittamiseksi järkevästi ja varovaisesti. Kun rahaa sijoitetaan sopimattomasti , on suuri todennäköisyys, että tappioita (tai yhtä negatiivisia, erittäin alhaisia tuottoja) ei voida hyväksyä, ja sijoittajalle aiheutuu huomattavia vaikeuksia. FINRA-sääntö 2111 säätelee yleisiä soveltuvuusvelvoitteita
Tässä tarkastellaan soveltuvuuden käsitettä välittäjän / neuvonantajan näkökulmasta.
Mikä on sopiva sijoitus?
Sopiva sijoitus määritellään sijoittajaksi, joka sopii sijoittajan halukkuuteen ja kykyyn (henkilökohtaiset olosuhteet) ottaa tietylle riskitasolle. Molemmat vaatimukset on täytettävä. Jos sijoituksen on tarkoitus olla sopiva, ei riitä, että todetaan, että sijoittaja on riskiystävällinen. Hänellä on myös oltava taloudellisessa asemassa tietyt mahdollisuudet. On myös ymmärrettävä riskien luonne ja mahdolliset seuraukset.
Varojen allokointi ja riskiprofiili
Miksi soveltuvuus on tällainen kysymys? Suurin ongelma on, että sijoittajat eivät usein ymmärrä, mitä riskejä liittyy, kun taas välittäjillä saattaa olla houkutus neuvoa ihmisiä riskialttiimpiin sijoituksiin. Asiaa edelleen monimutkaistaa se, että liian alhaisen riskin sijoitukset voivat vahingoittaa sijoittajan salkkua yhtä hyvin kuin ne, joilla on sopimattomat riskitasot. Siksi soveltuvuus vaatii investointeja, jotka eivät ole liian riskialttiita tai liian riskettömiä tietylle sijoittajalle.
FINRA-säädösten mukaan välittäjällä on oltava kohtuullinen perusta uskoa, että sijoitus vastaa asiakkaan tarpeita ja tavoitteita. Valitettavasti soveltuvuus ei ole aina täysin selvää. Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että edes riskiystävällisen sijoittajan ei pitäisi asettaa 100 prosenttia kokonaisvaroistaan osakemarkkinoille, kun prosenttiosuus laskee esimerkiksi 60 prosenttiin tai pienemmäksi, kysymys tulee vähemmän selväksi. Jos sijoittaja omistaa kiinteistöjä ja hänellä on varovainen eläkejärjestely, 80 prosenttia ja 60 prosenttia käyvät eri näkökulmasta kuin henkilö, jolla ei ole muita varoja. Ikä ja asiakkaan henkilökohtaisen ja taloudellisen tilanteen muut näkökohdat ovat myös tärkeitä.
Toinen tapa tarkastella soveltuvuutta on, että se viittaa sijoituksiin, jotka eivät vain ole oikeita jollekin. Esimerkiksi on epätodennäköistä, että joku eläkkeelle siirtymisen piirissä olisi koko hänen tilinsä sidottu futuurimarkkinoilla. Samalla henkilöllä voi kuitenkin olla 50 prosenttia salkustaan tavanomaisissa osakkeissa, vaikka tämä voi olla liian riskialtista jollekin eläkkeelle siirtymiselle, jolloin noin 25 prosentin osakekantaa pidetään yleensä sopivimpana.
Soveltuvuus johtuu pitkälti omaisuuden allokoinnista. Sekä laki että hyvä sijoituskäytäntö kieltävät ketään neuvomasta varojen allokoinnista, jolla ei ole järkeä kyseiselle henkilölle kyseisenä ajankohtana. Sijoittajan salkku on hajautettava asianmukaisesti kohtuullisen tuoton tuottamiseksi kohtuullisella riskitasolla.
Soveltuvuus on jatkuvasti muuttumassa. Kuten edellä on todettu, se, mikä sopii 30-vuotiaille, eroaa suuresti siitä, mitä henkilö tarvitsee 60-vuotiaana. Naimisiin menemisen, lasten saamisen, suuren korotuksen tai kokonaan työpaikan menettämisen tulisi herättää uudelleen sopivuudesta. Kuten tavallista, tämä laskee riskiin ja likviditeettiin. Jos joku tarvitsee rahansa pian, sitä ei ehkä pystytä sitomaan osakkeisiin tai muihin pitkäaikaisiin sijoituksiin. Niille, jotka haluavat saada parhaan hyödyn rahoistaan pitkällä aikavälillä, jotkut valtion joukkovelkakirjat saattavat olla sopivia.
Kaupankäynnin riskien ymmärtäminen
Sijoittajille tiedolla ja ymmärryksellä on myös rooli soveltuvuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että sijoittaja ymmärtää futuureihin liittyvät riskit ja että sijoitus on sopiva. Sijoittajilla tulisi kuitenkin olla ymmärrys salkkuissaan olevien arvopapereiden riskeistä.
Jos sijoittaja ei ymmärrä monimutkaisempia sijoitusvälineitä, kuten esimerkiksi jäsenneltyä tuotetta, jokin suoraviivaisempi, kuten sijoitusrahasto, saattaa olla sopivampi. Myyntiäkökulmasta katsottuna se, mikä tekee sijoittajien ymmärtämisen kannalta sopimattomasta asiasta, on sijoittajalle omaisuuden myyminen, jota hän ei muuten ostaisi. Tätä voidaan pitää sijoittajan ymmärryksen puutteen väärinkäytönä. Ja jos on olemassa täysin hyviä vaihtoehtoja, joiden kanssa sijoittaja on tutumpi ja mukavampaa, ei välttämättä ole mitään syytä käyttää kehittyneempiä instrumentteja.
Sopimattomat sijoitukset ja laki
Mitä lailla sanotaan sopimattomista sijoituksista? Jos sijoittaja menee sijoitukseen puhtaasti omasta aloitteestaan (tunnetaan nimellä vain täytäntöönpano) ja kukaan ei ole suositellut henkilöä tekemään niin, lakia ei voida tehdä paljon.
Toisaalta, jos välittäjä tai pankki neuvoo sijoittajaa sopimattomaan sijoitukseen, kyseinen ammattilainen voi olla vastuussa sijoittajan tappioista, edellyttäen että henkilö voi osoittaa sijoituksen olevan sopimaton ja että välittäjä tai neuvonantaja ei ole tehnyt riskejä selväksi. Seurauksena on, että joissakin tapauksissa varovaiset välittäjät myyvät todella korkean riskin ja mahdollisesti sopimattomia sijoituksia vain, jos ostajat allekirjoittavat asiakirjan, jossa todetaan olevansa tietoinen näihin sijoituksiin liittyvistä riskeistä.
Tietysti yrityksillä on yleensä riita-vakuutus, joten niillä on varaa taistella sopimattomuutta koskevista vaatimuksista tuomioistuimessa. Jos sijoittajat pystyvät kuitenkin tuottamaan selkeän dokumentoinnin riskien välttämisestä ja jos selvästi korkean riskin sijoitus maksaa heille kalliisti, heillä on mahdollisuus tuomioistuimessa. Sijoittajille oikeudenkäynnit ovat kuitenkin kivinen tie, joka on usein vähintään yhtä kallista kuin itse sopimattomat sijoitukset.
Pohjaviiva
Kukaan ei saa koskaan tehdä sijoituksia, jotka eivät sovellu heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa ja halukkuuteen ottaa riskejä. Äärimmäisissä tapauksissa todella sopimattomat sijoitukset voivat pilata salkun, mutta pienemmät tapaukset voivat aiheuttaa sijoittajille paljon stressiä. Mikään sijoitusprosessissa ei ole tärkeämpää kuin varojen allokointi oikein. Lisäksi sekä sijoittajien että neuvonantajien on seurattava säännöllisesti soveltuvuusprosessia.
