Hallinnollisessa kirjanpidossa siirtohinta edustaa hintaa, jolla yrityksen yksi tytäryhtiö tai tuotantoketjun loppupään yksikkö myy tavaroita ja palveluita toiselle tytäryritykselle tai loppupään yksiköille. Tavarat ja palvelut voivat sisältää työvoimaa, komponentteja ja osia, joita käytetään tuotannossa ja yleisiä konsultointipalveluita.
Kohtuulliset siirtohinnat
Siirtohinnat vaikuttavat kolmeen johdon kirjanpitoalueeseen. Ensinnäkin siirtohinnat määräävät kustannukset ja tulot liiketoimintaryhmien kesken, mikä vaikuttaa divisioonien suorituksen arviointiin. Toiseksi siirtohinnat vaikuttavat osastopäälliköiden kannustimiin myydä tavaroita joko sisäisesti tai ulkoisesti. Jos siirtohinta on liian alhainen, tuotantoketjun loppupään divisioona voi kieltäytyä myymästä tavaroitaan loppupään divisioonalle, mikä voi vahingoittaa yrityksen voittoa maksimoivia tavoitteita. Lopuksi, siirtohinnat ovat erityisen tärkeitä, kun tuotteita myydään kansainvälisesti. Siirtohinnat vaikuttavat yrityksen verovelkoihin, jos eri lainkäyttöalueilla on erilaiset verokannat.
Siirtohinnat voidaan määrittää markkina-, kustannus- tai neuvottelumenetelmällä. Markkinaperusteisella menetelmällä siirtohinta perustuu havaittavissa olevaan markkinahintaan vastaaville tavaroille ja palveluille. Kustannuspohjaisella menetelmällä siirtohinta määritetään perustuen tuotantokustannuksiin ja lisäyksiin, mikäli tuotantoketjun yläosa haluaa ansaita voittoa sisäisestä myynnistä. Lopuksi tuotantoketjun loppupään ja loppupään divisioonien johtajat voivat neuvotella siirtohinnasta, joka on molemmille hyödyllistä jokaiselle divisioonalle.
Siirtohinnat määrittävät transaktioryhmän kustannukset ja tuotot. Jos siirtohinta on liian alhainen, tuotantoketjun loppupään yksikkö ansaitsee pienemmän voiton, kun taas loppupään yksikkö saa tavarat tai palvelut halvemmalla. Tämä vaikuttaa tuotantoketjun loppupään ja alaketjun suorituskyvyn arviointiin päinvastaisella tavalla. Tästä syystä monet tuotantoketjun loppupään yksiköt hinnoittavat tavaroitaan ja palveluitaan ikään kuin ne myyisivät niitä ulkopuoliselle asiakkaalle markkinahintaan.
Jos tuotantoketjun loppupään johtajalla on mahdollisuus myydä tavaroita ja palveluita ulkopuolisille asiakkaille ja siirtohinta on alhaisempi kuin markkinahinta, yläketjun yksikkö voi kieltäytyä täyttämästä sisäisiä tilauksia ja käydä kauppaa yksinomaan ulkopuolisten kanssa. Vaikka tämä voi tuoda ylimääräistä voittoa, se voi pitkällä aikavälillä vahingoittaa organisaation voittoa maksimoivia tavoitteita. Samoin korkea siirtohinta voi tarjota loppupään divisioonalle kannustimen toimia yksinomaan ulkoisten toimittajien kanssa, ja loppupään divisioona voi kärsiä käyttämättömästä kapasiteetista.
Siirtohinnat ja verovelkat
Siirtohinnoilla on suuri rooli organisaation yleisten verovelkojen määrittämisessä. Jos tuotantoketjun loppupään yksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa veroprosentti on korkeampi kuin tuotantoketjun loppupään jakautumisessa, koko organisaatiolla on kannustin tehdä siirtohinta mahdollisimman korkeaksi. Tämä johtaa koko organisaation verolaskun pienenemiseen.
On kuitenkin rajoitettu, missä määrin monikansalliset organisaatiot voivat harjoittaa ylihinnoitteluaan tuotteilleen ja palveluilleen sisäiseen myyntiin. Joukko monimutkaisia verolakeja eri maissa rajoittaa mahdollisuuksia manipuloida siirtohintoja.
