Menomenetelmässä bruttokansantuotteen (BKT) laskentaan otetaan huomioon kaikkien lopullisten tavaroiden ja palvelujen summa, jotka on ostettu taloudessa tietyn ajanjakson aikana. Tähän sisältyvät kaikki kuluttajien menot, julkiset menot, yritysten investointimenot ja nettovienti. Määrällisesti tuloksena oleva BKT on sama kuin kokonaiskysyntä, koska ne käyttävät samaa kaavaa.
Menojen BKT-kaava
BKT = C + I + G + (X − M) missä: C = kuluttajien menot tavaroihin ja palveluihinI = sijoittajien menot yrityshyödykkeisiinG = valtion menot julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihinX = vientiM = tuonti
Menojen BKT ja kokonaiskysyntä
Menot ovat viittauksia menoihin. Toinen sana menoihin on kysyntä. Koko kulutuksen tai kysynnän taloudessa kutsutaan kokonaiskysynnäksi. Siksi BKT-kaava on sama kuin kaava kokonaiskysynnän laskemiseksi. Tämän vuoksi kokonaiskysynnän ja menojen BKT: n on laskettava tai nousta yhdessä.
Tätä samankaltaisuutta ei kuitenkaan ole teknisesti aina olemassa - etenkin kun tarkastellaan BKT: tä pitkällä tähtäimellä. Lyhyen aikavälin kokonaiskysyntä mittaa vain kokonaistuotantoa yhdellä nimellisellä hintatasolla tai nykyisten hintojen keskiarvolla koko taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden spektristä. Kokonaiskysyntä on vain BKT: tä pitkällä tähtäimellä hintatasoon sopeutumisen jälkeen.
Menomenetelmä vs. tulolähestymistapa
Kokonaistuotannon mittaamiseksi taloudessa on useita tapoja. Keynesin makrotalouden standarditeoria tarjoaa kaksi tällaista menetelmää BKT: n mittaamiseksi: tulo- ja menomenetelmät.
Näistä kahdesta menomenetelmää mainitaan useammin. Keynesian teoriassa asetetaan äärimmäinen makrotaloudellinen merkitys yritysten, yksityishenkilöiden ja hallitusten halukkuudelle käyttää rahaa.
Menojen ja tulojen lähestymistavan tärkein ero on niiden lähtökohta. Menomenetelmä alkaa tavaroihin ja palveluihin käytetyllä rahalla. Toisaalta tulotekniikka alkaa tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ansaitsemilla tuloilla (palkat, vuokrat, korot, voitot).
BKT: sta BKT: hen
Vuonna 1991 Yhdysvallat siirtyi virallisesti bruttokansantulosta BKT: hen.
Sekä BKT että BKT yrittävät seurata taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa, mutta ne käyttävät erilaisia arvoja tämän arvon määrittämiseen.
Bruttokansantuote seuraa kaikkien Yhdysvaltain kansalaisten tuottamien tavaroiden ja palvelujen kokonaisarvoa fyysisestä sijainnistaan riippumatta. (Se laskee esimerkiksi ulkomailla asuvat ihmiset ja ulkomaiset sijoitukset). BKT seuraa kaikkien Yhdysvaltojen fyysisissä rajoissa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa kansallisesta alkuperästä riippumatta.
Esimerkiksi ulkomailla omistamien yritysten Yhdysvalloissa tuottamien tuotteiden arvo sisällytettäisiin BKT: hen, mutta sitä ei sisällytetä BKTL: hen. Jos USA: n asukas sijoittaa ulkomaisiin kiinteistöihin ja ansaitsee siitä esimerkiksi rahaa, tämä arvo sisällytetään BKTL: hen, mutta sitä ei sisällytetä BKT: hen.
