Mikä on bruttovastuu?
Bruttovastuu tarkoittaa rahaston sijoitusten absoluuttista tasoa. Siinä otetaan huomioon sekä rahaston pitkien että lyhyiden positioiden arvo ja se voidaan ilmaista joko dollareina tai prosentteina. Bruttovastuu on mitta, joka ilmaisee kokonaisvastuun rahoitusmarkkinoilla ja tarjoaa siten käsityksen sijoittajien ottamaan riskimäärään. Mitä suurempi bruttovastuu, sitä suurempi mahdollinen menetyksestä (tai voitosta).
Bruttovastuun ymmärtäminen
Bruttovastuu on erityisen tärkeä mittari hedge-rahastoissa, institutionaalisissa sijoittajissa ja muissa kauppiaissa, jotka voivat lyhentää ja pitkittää omaisuutta ja käyttää vipuvaikutusta tuottojen vahvistamiseen. Tämän tyyppiset sijoittajat ovat joskus hienostuneempia ja heillä on suurempia resursseja kuin tavallisilla, pitkäaikaisilla sijoittajilla.
Esimerkiksi hedge-rahastolla A on 200 miljoonaa dollaria pääomaa. Se käyttää 150 miljoonaa dollaria pitkissä ja 50 miljoonaa dollaria lyhyissä positioissa. Rahaston bruttovastuu on siten: 150 miljoonaa dollaria + 50 miljoonaa dollaria = 200 miljoonaa dollaria.
Koska bruttovastuu on tässä tapauksessa sama kuin pääoma, bruttovastuu prosentteina pääomasta on 100%. Jos bruttovastuu ylittää 100%, se tarkoittaa, että rahasto käyttää vipuvaikutusta - toisin sanoen se lainaa rahaa tuottojen lisäämiseksi. Bruttovastuut alle 100% osoittavat vaihtoehtoisesti, että osa salkusta on sijoitettu käteisellä.
Avainsanat
- Bruttovastuu mitataan sijoitusrahaston kokonaisvastuuta rahoitusmarkkinoilla, mukaan lukien pitkät ja lyhyet positiot ja vipuvaikutuksen käyttö. Suurempi bruttovastuu tarkoittaa, että rahastolla on suurempi panos markkinoilla. Bruttovastuu on erityisen merkityksellinen mittari tilanteessa. hedge-rahastoista, institutionaalisista sijoittajista ja muista elinkeinonharjoittajista, jotka voivat hoitaa lyhyitä ja pitkiä varoja ja käyttää vipuvaikutusta tuottojen vahvistamiseen.
Kokonaisvalotus Vs. Nettoaltistus
Sijoitusrahaston vastuut voidaan mitata myös nettomääräisinä. Nettopositio on yhtä suuri kuin pitkien positioiden arvo, josta vähennetään lyhyiden positioiden arvo.
Esimerkiksi hedge-rahaston A nettovastuu on 100 miljoonaa dollaria. Tämä lasketaan vähentämällä 50 miljoonaan dollariin lyhyisiin positioihin sitoutuneen pääoman määrä 150 miljoonan dollarin pitkästä omistuksesta.
Jos nettopositio on sama kuin bruttovastuu, rahastolla on vain pitkät positiot. Toisaalta, jos nettovastuu on nolla, se tarkoittaa, että pitkiin positioihin sijoitettu prosenttiosuus on yhtä suuri kuin lyhyisiin positioihin tehty sijoitus, joka tunnetaan myös nimellä markkinoiden neutraali strategia.
Rahastolla on pitkä nettopositio, jos pitkiin positioihin sijoitettu prosenttiosuus ylittää lyhytaikaiseen positioon sijoitetun prosenttimäärän. Samoin sillä on netto lyhyt sijainti, jos lyhyet positiot ylittävät pitkät positiot.
Oletetaan, että hedge-rahastolla B on myös 200 miljoonaa dollaria pääomaa, mutta se käyttää merkittävää määrää vipuvaikutusta. Seurauksena sillä on 350 miljoonaa dollaria pitkissä positioissa ja 150 miljoonaa dollaria lyhyissä positioissa. Kokonaisvastuu on tässä tapauksessa siis 500 miljoonaa dollaria (eli 350 miljoonaa dollaria + 150 miljoonaa dollaria), kun taas nettovastuu on 200 miljoonaa dollaria (eli 350 - 150 miljoonaa dollaria).
Bruttovastuu prosentteina pääomarahastosta B = 500 miljoonaa dollaria ÷ 200 miljoonaa dollaria = 250%. Rahaston B korkeampi bruttovastuu tarkoittaa, että sillä on suurempi panos markkinoilla kuin A. Rahaston B vipuvaikutuksen käyttö kasvattaa tappioita ja voittoja.
Erityiset näkökohdat
Bruttovastuuta käytetään yleensä perustana rahaston hallinnointipalkkioiden laskemiselle, koska siinä otetaan huomioon sijoituspäätösten kokonaisvastuu sekä pitkällä että lyhyellä puolella. Salkunhoitajien yhdistetyillä päätöksillä on välittömiä vaikutuksia rahaston tulokseen ja siten jakoon sijoittajille.
Lisämenetelmä vastuun laskemiselle on beetakorjattu vastuu, jota käytetään myös sijoitusrahastoissa tai salkkuissa. Tämä lasketaan ottamalla sijoitussalkun painotettu keskiarvo, jossa paino määritellään kunkin yksittäisen arvopaperin beeta-arvoksi.
