Valuuttariskin jakamisen määritelmä
Valuuttariskin jakaminen on eräs valuuttariskin suojauksen muoto, jossa osapuolet sopivat jakavansa riskin valuuttakurssivaihteluista. Valuuttariskin jakamiseen sisältyy yleensä hinnanmuutoslauseke, jossa transaktion perushinta mukautetaan, jos valuuttakurssi vaihtelee määritellyn neutraalikaistan tai -alueen yli. Riskien jakaminen tapahtuu siis vain, jos valuuttakurssi transaktioiden suorittamishetkellä on neutraalien rajojen ulkopuolella, jolloin osapuolet jakavat voiton tai tappion. Vahvistamalla osapuolten välistä yhteistyötä valuuttariskien jakaminen eliminoi valuuttavaihtelujen nollasummallisen luonteen, jossa toinen osapuoli hyötyy toisen kustannuksella.
JAKELU ALAS Valuuttariskin jakaminen
Valuuttariskin jakaminen riippuu osapuolten suhteellisesta neuvotteluasemasta ja heidän halukkuudestaan tehdä tällainen riskinjakojärjestely. Jos ostaja (tai myyjä) voi sanella ehtoja ja katsoo, että valuutanvaihteluilla ei ole juurikaan riskiä, että heidän voittomarginaaliinsa vaikuttaa, he saattavat olla vähemmän halukkaita jakamaan riskin.
Kuinka valuuttariskin jakaminen toimii?
Oletetaan esimerkiksi, että hypoteettinen yhdysvaltalainen yritys, nimeltään PowerMax, tuo 10 turbiinia eurooppalaiselta EC-nimeltä yritykseltä, jonka hinta on miljoona euroa kukin kokonaismäärältään 10 miljoonaa dollaria. Pitkäaikaisen suhteensa takia molemmat yritykset sopivat valuuttariskin jakamista koskevasta sopimuksesta. PowerMaxin suorittama maksu erääntyy kolmessa kuukaudessa, ja yritys sitoutuu maksamaan EC: lle kolmen kuukauden spot-korolla 1 dollaria = 1, 30 dollaria, mikä tarkoittaa, että jokainen turbiini maksaa sille 1, 3 miljoonaa dollaria kokonaismääräisestä maksuvelvoitteesta 13 miljoonaa dollaria. EC: n ja PowerMaxin välisessä valuuttariskin jakamista koskevassa sopimuksessa määrätään, että turbiinin hintaa muutetaan, jos euro käy kauppaa alle 1, 25 tai yli 1, 35. Siten hinta-alue 1, 25 - 1, 35 muodostaa neutraalin vyöhykkeen, jonka yli valuuttariskiä ei jaeta.
Oletetaan, että spot-korko on kolmessa kuukaudessa 1 dollari = 1, 38 dollaria. Sen sijaan, että PowerMax maksisi EY: lle 1, 38 miljoonaa dollaria (tai miljoona euroa) turbiinia kohti, molemmat yritykset jakoivat 1, 3 miljoonan dollarin perushinnan ja 1, 38 miljoonan dollarin nykyisen hinnan (dollareissa) välisen eron. Turbiinin oikaistu hinta on siten 1, 34 miljoonan dollarin euromääräinen vasta-arvo, joka on 971 014, 50 dollaria nykyisellä 1, 38-vaihtokurssilla. Siksi PowerMax on saanut 2, 9%: n hinnanalennuksen, mikä on puolet dollarin 5, 8%: n heikentymisestä euroon nähden. PowerMaxin EC: lle maksama kokonaishinta on siten 9, 71 miljoonaa dollaria, mikä 1, 38: n vaihtokurssilla on tarkalleen 13, 4 miljoonaa dollaria.
Toisaalta, jos spot-korko kolmen kuukauden aikana on 1 dollari = 1, 22 dollaria, sen sijaan, että PowerMax maksisi EY: lle 1, 22 miljoonaa dollaria turbiinia kohti, molemmat yritykset jakoivat eron perushinnan 1, 3 miljoonan dollarin ja nykyisen 1, 22 dollarin välillä. miljoonaa. Turbiinin oikaistu hinta on siis 1, 26 miljoonan dollarin euromääräinen vasta-arvo, joka on 1 032 786, 90 dollaria (nykyisellä 1, 22 euron vaihtokurssilla). Siksi PowerMax maksaa ylimääräisen 3, 28% turbiinia kohti, mikä on puolet 6, 56%: n vahvistumisesta dollarissa.
