Yritystoiminnan doktriinin jatkuvuuden määritelmä
Yritystoiminnan doktriinin jatkuvuus on verotuksen periaate, jota sovelletaan yritysjärjestelyihin. Opissa todetaan, että hankkivan yksikön on joko jatkettava kohdeyrityksen historiallista liiketoimintaa tai sen on käytettävä merkittävää osaa kohdeyrityksen omaisuudesta liiketoiminnan harjoittamisessa, jotta sitä voidaan pitää veroihin liittyvänä uudelleenjärjestelynä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että oppia sovelletaan siihen, miten veroja kohdellaan, kun yritys vaihtaa omistajaa. Ostavan yksikön on ylläpidettävä liiketoimintaa toiminnallisesti tai säilytettävä suurin osa omaisuudesta, kun kaksi yhteisöä sulautuu yhteen saadakseen verovelkaisen aseman. Se on elintärkeä monille sulautumille, mukaan lukien käänteinen kolmion sulautuminen.
JAKAUTUMINEN Yritystoiminnan doktriinin jatkuvuus
Yritystoiminnan doktriinin jatkuvuus koskee vain kohdeyrityksen liiketoimintaa ja liiketoiminnan omaisuutta, ei hankkijayritystä. Siksi tilanteessa, jossa suurimman osan yrityksen varoista halutaan luovuttaa (luovuttaa), yksi tapa varmistaa jatkuvuuden doktriinin noudattaminen on tehdä tästä yrityksestä hankkijayritys eikä kohde. Tämä on tekniikka, jonka IRS on hyväksynyt.
Yhdysvaltain liittovaltion verolain mukaan yritysjärjestelyihin on usein sovellettu etuuskohtelua. Verot voivat kuitenkin tulla hankalia riippuen siitä, onko tapahtuma uudelleenjärjestely vai omistusosuuden myynti. Jotta liiketoimi voidaan luokitella saneerausmenettelyksi, jota kohdellaan siten verotuksellisesti suotuisasti, yritysyrityksen doktriinin jatkuvuudessa tutkitaan, onko kohdeosakkailla ennen uudelleenjärjestelyä edelleen omistusoikeus saneerattuun yritykseen. Pohjimmiltaan se edellyttää, että kohdeyrityksen osakkeenomistajat saavat merkittävän osan vastikkeestaan ostoyhteisön kantaan. Lisäksi oppi edellyttää, että hankkiva yritys joko jatkaa kohteen toimintaa tai käyttää merkittävää osa kohteen varoista liiketoimintamuodossa. Jos näitä ehtoja ei voida täyttää, verolaki näkee kohteen osakkeenomistajien luovuttaneen eikä jatkaneen heidän kiinnostustaan kohteen liiketoimintaan ja omaisuuteen. Siten kauppaa ei voida pitää uudelleenjärjestelynä ja sitä verotetaan sekä yritys- että osakkeenomistajatasolla.
Monien liiketaloustoimien kohdalla verokohtelu voi olla suuri motivaatio ehdotetulle liiketoimille; Vaikka yritystoiminnan doktriinin jatkuvuus on erittäin tekninen asia, siinä huomioidaan merkittävästi.
