Kulutuksen tasoituksella yritetään kuvata, kuinka ihmiset yrittävät optimoida elinajansa elintasonsa varmistamalla asianmukaisen menojen ja säästöjen tasapainon elämänsä eri vaiheissa.
Niiden, jotka ylittävät ja lykkäävät säästöjä eläkkeelle saadakseen korkeamman elintason, on usein työskenneltävä pidempään tai alennettava elintasoaan eläkkeellä. Ne, jotka säästävät, elävät säästävämmän elämäntavan työskenteleessään nauttiakseen paremmasta elämäntyylistä eläkkeellä ollessaan. Kummassakin tapauksessa yleinen elintaso on alhaisempi kuin optimaalinen.
Kulutuksen vähentäminen tasoittaminen
Säästäminen eläkkeelle on herkkä tasapainottava toimenpide. Kun ymmärretään paremmin säästö- ja menovaatimukset elintason tasoittamiseksi, yleinen elintaso voi olla korkeampi, ainakin teoriassa. Mutta tämä on helpommin sanottavaa kuin tehty, ja tämän tasapainon löytäminen on yksi rahoitussuunnittelun suurimmista haasteista.
Taloudellisena käsitteenä kulutuksen tasoitus vangitsee ihmisten halun saada vakaa kulutustie. Tämä kutsuu useita liittyviä tutkimusalueita, kuten käyttäytymistaloustiede, psykologia ja jopa antropologia.
Ihmiset eivät pidä ja menevät pitkälle eliminoidakseen epävarmuuden jokapäiväisessä elämässään. Kulutuksen tasoittaminen on taloustieteellinen yritys selvittää, miten he suoriutuvat tästä kulutus- (kulutus) -malleista.
Kulutuksen tasoituksella on jonkin verran pätevyyttä lyhyellä aikavälillä, mutta pitkän aikavälin ennustearvo on sekoitettu. Koska tulevia tapahtumia, kuten tulojen muutosta (oli se sitten työllisyyden korotusta tai menetystä), verolainsäädäntöä tai odottamattomia traagisia tapahtumia (rakkaansa menetys), on vaikea ennakoida, entistä vaikeampaa on ennustaa tulevia kulutustottumuksia.
On yleistä ajatella oikoteitä, etenkin kun on paljon tietoa, mikä tekee heidän seuraavien siirtojensa ennakoimisesta haastavan. Kulutuksen toiveen mallina kulutuksen tasoitus jatkaa metodologioiden mukauttamista ja hienosäätämistä vastaamaan muuttuvaa kulutusmallia. Esimerkiksi 80-luvun alusta lähtien amerikkalaiset ovat tasaisesti lisänneet terveydenhuollon menoja prosentteina BKT: sta, kun taas elintarvikkeisiin liittyvien tuotteiden kulutus on pysynyt suhteellisen tasaisena. Kulutuksen tasoituksella pyritään kuvaamaan näitä menojen muutoksia taloudellisesti.
