Mikä on Andersen-ilmiö
Andersen-ilmiö on viittaus tilintarkastajiin, jotka suorittavat varovaisempia tarkistuksia yrityksiä tarkastaessaan kirjanpitovirheiden estämiseksi. Tämä ylimääräinen kirjanpitotarkastuksen taso johtaa usein siihen, että yritykset laskevat tulojaan, vaikka ne eivät ole välttämättä tarkoituksellisesti väärin esittäneet olennaisia kirjanpitotietoja.
HARJOITTAMINEN Andersen-efekti
Andersen-ilmiö on saanut nimensä kirjanpitoyritykseltä Arthur Andersen LLP, jolle esitettiin useita kirjanpidon skandaaleja Enron-romahduksen yhteydessä. Vuoteen 2001 mennessä Chicagossa toiminut Arthur Andersen oli kasvanut yhdeksi viiden suurimman kirjanpitoyrityksen joukkoon liittymällä PricewaterhouseCoopersin, Deloitte Touche Tohmatsun, Ernst & Youngin ja KPMG: n kaltaisiin. Huipussaan Arthur Andersen työllisti lähes 28 000 ihmistä Yhdysvalloissa ja 85 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Yritys tunnetaan maailmanlaajuisesti kyvydestään lähettää kansainvälisesti asiantuntijoita neuvomaan monikansallisia yrityksiä tilintarkastus-, vero- ja konsultointipalveluissaan.
Vuoteen 2002 mennessä kaikki kaatui. Tuona kesäkuuta Andersen tuomittiin oikeudenmukaisuuden tukkimisesta Enronin tarkastamiseen liittyvien asiakirjojen murskaamisesta, mikä johti siihen, mikä tunnetaan surullisesti nimellä Enron-skandaali. Enron-syytteessä havaittiin lisää virheellisiä tarkastuksia Arthur Andersenin puolesta. Arthur Anderseniin liittyvät suurien nimien kirjanpitoskandaalit koskivat myös Waste Management, Sunbeam ja WorldCom.
Myöhemmin tapahtunut WorldComin konkurssi, joka nopeasti ylitti Enronin historian suurimpana konkurssina, johti klassiseen kirjanpidon ja yritysskandaalien dominovaikutukseen, joka antaa meille nykyään ns. Ajatuksen välttää Andersen-ilmiö tai Andersen-hetket työllistämällä vahvoja hallinnointi ja tehostavat kirjanpidon valvontaa.
Vastauksena Arthur Andersenin purkamiin kirjanpitoskandaalien sarjaan Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuoden 2002 Sarbanes – Oxley -lain (tunnetaan yleisesti nimellä SOX). Liittovaltion laki asetti uusia tai laajennettuja vaatimuksia kaikille Yhdysvaltojen julkisyhtiöiden hallituksille, hallinto- ja kirjanpitoyrityksille. Lakia annettiin vastauksena suuriin yritys- ja kirjanpitoskandaaleihin, joissa esiteltiin Enronin, WorldComin ja heidän tilintarkastajansa Arthur Andersenin väärinkäytöksiä.
