Mikä on 50 artikla?
50 artikla on Euroopan unionin (EU) Lissabonin sopimuksen lauseke, jossa hahmotellaan toimenpiteet, jotka maan on toteutettava vapaaehtoisesti poistuakseen ryhmästä. 50 artiklaan vetoaminen aloittaa muodollisen poistumisprosessin ja on tapa maille ilmoittaa virallisesti aikomuksestaan poistua EU: sta.
Britannian pääministeristä Theresa Maysta tuli ensimmäinen johtaja, joka vetoaa 50 artiklaan 29. maaliskuuta 2017 sen jälkeen, kun brittiläiset äänestäjät päättivät jatkaa Brexitiä - Yhdistyneen kuningaskunnan poistumista EU: sta - 23. kesäkuuta 2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Järistykset tuomioistuimissa ja parlamentissa hidasti prosessia, mutta hallitus pysyi alkuperäisessä aikataulussaan käynnistää 50 artikla maaliskuun 2017 loppuun mennessä.
50 artiklan alkuperä
Euroopan unioni aloitti toimintansa vuonna 1957 Euroopan talousyhteisönä, joka perustettiin edistämään jäsentensä taloudellista keskinäistä riippuvuutta toisen maailmansodan jälkeen. Alkuperäinen ryhmä käsitti kuusi Euroopan maata: Alankomaat, Ranska, Belgia, Länsi-Saksa, Luxemburg ja Italia. Yhdistyneet kuningaskunnat, Tanska ja Irlanti liittyivät niihin vuonna 1973. EU perustettiin muodollisesti Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992, ja vuoteen 1995 mennessä ryhmä oli laajentunut 15 jäseneksi kattaen koko Länsi-Euroopan. Vuosina 2004-2007 EU kokenut kaikkien aikojen suurimman laajentumisen ottamalla vastaan 12 uutta jäsentä, joihin kuuluivat entiset kommunistiset valtiot.
Tämän laajentumisen jälkeen Lissabonin sopimus laadittiin "unionin tehokkuuden ja demokraattisen legitiimiyden lisäämiseksi ja sen toiminnan johdonmukaisuuden parantamiseksi". Kaikki 27 jäsenvaltiota allekirjoittivat ja ratifioivat sopimuksen vuonna 2007, ja se tuli voimaan vuonna 2009. Perussopimus on jaettu kahteen osaan: Euroopan unionista tehty sopimus (TEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Sillä on yhteensä 358 artikkelia.
Lissabonin sopimuksen 50 artiklassa hahmotellaan määräykset, joiden mukaisesti maa voi poistua EU: sta. Alla on artikkelin teksti:
- Jokainen jäsenvaltio voi päättää vetäytyä unionista omien valtiosääntöjensä vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltion, joka päättää vetäytyä, on ilmoitettava aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella unioni neuvottelee ja tekee sopimuksen kyseisen valtion kanssa, jossa vahvistetaan sen peruuttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon puitteet sen tuleville suhteille unioniin. Kyseisestä sopimuksesta neuvotellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Neuvosto tekee päätöksen unionin puolesta määräenemmistöllä saatuaan Euroopan parlamentin suostumuksen. Perussopimusten voimassaolo päättyy kyseisessä valtiossa peruuttamissopimuksen voimaantulopäivästä lukien. tai jos tämä ei ole mahdollista, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto päätä yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa. 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi Euroopan parlamentin jäsen Poistuvaa jäsenvaltiota edustava neuvosto tai neuvosto ei saa osallistua Eurooppa-neuvoston tai neuvoston keskusteluihin tai sitä koskeviin päätöksiin.
Määräenemmistö määritetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jos unionista vetäytynyt valtio pyytää liittyä uudelleen, sen pyyntöön sovelletaan kyseistä menettelyä. 49 artiklaan.
Säännöksen laatija ei pitänyt sitä alun perin tarpeellisena. "Jos lopetat laskujen maksamisen ja lopetat ilmoittautumisen kokouksissa, ajoissa ystäväsi huomaavat, että tuntui poistuneelta", Kinlochardin skotlantilainen vertaisherra Kerr kertoi BBC: lle marraskuussa 2016. Hän näki 50 artiklan siitä voi olla hyötyä vallankaappauksessa, joka johtaisi EU: n keskeyttämään asianomaisen maan jäsenyys: "Ajattelin, että tuolloin kyseinen diktaattori voi olla niin rajat, että hän sanoisi" oikein, olen poissa ". ja olisi hyvä, että hänellä olisi menettely, jonka kautta hän voisi lähteä."
50 artiklasta tuli vakava keskustelu aiheena vuosien 2010–2014 Euroopan valtionlainakriisin aikana, jolloin Kreikan talous näytti spiraalisesti hallitsematta. Yrittäessään pelastaa euro ja ehkä EU romahdukselta, johtajat harkitsivat Kreikan karkottamista euroalueelta. Niiden 50 artiklaan kohtaama ongelma oli, että ei ollut selkeitä ohjeita jäsenvaltion ajamiseksi ulos sen tahtoa vastaan. Kreikkaa ei myöskään ollut tarpeen poistaa EU: sta - vain euroalueelta. Kreikka onnistui lopulta pääsemään sopimuksiin EU: n velkojiensa kanssa.
50 artikla ja Brexit
Suurin osa brittiläisistä äänestäjistä päätti 23. kesäkuuta 2016 poistua EU: sta kansanäänestyksessä vastauksena joukkoon epävakautta aiheuttaviin taloudellisiin tapahtumiin, jotka koskivat EU: ta vuosina 2007–2016. Ison-Britannian poistuminen, tunnetaan nimellä Brexit, olisi ensimmäinen esimerkki jäsenvaltiosta, joka poistui ryhmästä 50 artiklan nojalla (Algeria poistui ETY: stä sen jälkeen kun se oli itsenäistynyt Ranskasta vuonna 1962; Grönlanti, itsenäinen Tanskan alue, jätettiin erityissopimuksen kautta vuonna 1985).
Ison-Britannian korkein oikeus päätti marraskuussa 2016, että parlamentin on hyväksyttävä 50 artiklan käynnistäminen, jonka pääministeri Theresa Mayin hallitus oli aikonut tehdä kuninkaallisen etuoikeuden nojalla. Hallituksen lakiesitys kohtasi haasteita Lord of House -huoneessa, jossa vertaiskäyttäjät lisäsivät maaliskuussa yhden tarkistuksen, joka vaatii parlamentin hyväksyntää lopulliselle sopimukselle, ja toisen, joka sallii Isossa-Britanniassa asuvien EU: n kansalaisten pysyä maassa. Alahuoneisto poisti molemmat tarkistukset 13. maaliskuuta lähettämällä lakiesityksen takaisin ylähuoneeseen. Lords siirtyi valittuun jaostoon ja hyväksyi muuttumattoman lakiesityksen samana päivänä. Se sai kuninkaallisen suostumuksen ja siitä tuli laki 16. maaliskuuta.
May oli luvannut käynnistää 50 artiklan maaliskuun 2017 loppuun mennessä. Lordsin ja Commonsin välinen lainsäädännöllinen "ping-pong" -potentiaali johti pelkoihin, että määräaikaa lykätään. Hallitus lähetti virallisen ilmoituksen Brysselille 29. maaliskuuta..
neuvottelu
Ilmoituksen jälkeen Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja muilla valtioilla on kahden vuoden ikkuna uusien suhteiden neuvottelemiseksi. Neuvottelut ovat varmasti haastavia eikä vain siksi, että 50 artiklaa ei ole koskaan annettu aikaisemmin. Kolme miljoonaa EU: n kansalaista asuu, työskentelee ja opiskelee Isossa-Britanniassa, kun taas 2 miljoonaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista tekee samoin muualla EU: ssa. House of Lordsin tekemä 50 artiklan mukaisen lakiehdotuksen muutos olisi antanut EU: n kansalaisille mahdollisuuden pysyä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta se ei säilynyt.
Siirtolaisuuden lisäksi Ison-Britannian on selvitettävä, mikä suhde sillä on EU: n sisämarkkinoihin. May on sulkenut pois jäsenyyden jatkumisen, mutta vaati "mahdollisimman laajaa pääsyä siihen uuden, kattavan, rohkean ja kunnianhimoisen vapaakauppasopimuksen avulla". Ison-Britannian ja EU: n on myös laadittava joukko eläkkeisiin, turvallisuusyhteistyöhön ja säädöksiin liittyviä yksityiskohtia.
Koska monilla muilla EU: n jäsenvaltioilla on kotimaisia EU: n vastaisia liikkeitä, jotka ovat samanlaisia kuin Ison-Britannian UKIP, joka väitetysti ohjasi Toryn entistä pääministeriä David Cameronia kutsumaan kansanäänestystä, EU: lla on vahva kannustin tarjota Britannialle huono kauppa ja osoittaa, että poistuminen on ei houkutteleva vaihtoehto.
Ota tai jätä
Jos lopullisesta ratkaisusta sovitaan, Yhdistynyt kuningaskunta ei enää kuulu EU: hun. Se menettää myös pääsyn kauppaa koskeviin kauppoihin, joita se nauttii yli 20-jäsenisten kolmansien maiden kanssa EU: n vapaakauppasopimusten kautta.
Jos sopimukseen ei päästä kahden vuoden kuluessa, Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU: n jäsenten on yksimielisesti sovittava määräajan pidentämisestä. Muuten Yhdistynyt kuningaskunta poistuu ilman sopimusta. Sitä kutsutaan yleisesti 'kovaksi Brexitiksi'. Siinä tapauksessa se todennäköisesti palaa takaisin Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin, vaikka edes tätä vaihtoehtoa ei ole leikattu: Iso-Britannia on WTO: n jäsen EU: n kautta ja riippumattoman jäsenyyden yksityiskohdat olisi toimittava. kuten kuinka tariffikiintiöt jaetaan.
Kaupan hyväksyminen
Ei ole vielä selvää, kenen olisi hyväksyttävä lopullinen sopimus. Isossa-Britanniassa liberaalidemokraatit ajavat toista kansanäänestystä lopullisesta sopimuksesta, jossa vaihtoehtona olisi hyväksyä ehdot tai pysyä EU: ssa - vapauttaen käytännössä 50 artiklan, joka saattaa olla mahdollista. Toinen kansanäänestys vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta maaliskuussa 2017 lordit hyväksyivät tarkistuksen, joka edellyttää parlamentin hyväksyntää lopulliselle sopimukselle. May oli luvannut parlamentin äänestyksen sopimuksesta, mutta hallitus ei sisällyttänyt asiaa koskevaa kieltä 50 artiklan lakiehdotukseen. Konservatiivien hallitsema Commons riisui Lordsin muutoksen, ja Lords antoi periksi ja hyväksyi muuttumattoman lakiesityksen.
On epävarmaa, voiko May toteuttaa parlamentin äänestyksen lupauksen. On mahdollista, että tuomioistuimen haasteet saattavat sisällyttää parlamentin uudelleen hyväksymisprosessiin, kuten tapahtui marraskuussa.
Ei ole myöskään varmaa, kenen on hyväksyttävä lopullinen sopimus Euroopasta. 50 artiklassa mainitaan Eurooppa-neuvoston "määräenemmistö", jonka mukaan vähintään 72 prosenttia jäsenistä edustaa vähintään 65 prosenttia ryhmän väestöstä. Mutta jos sopimus, kuten vaikuttaa todennäköiseltä, muodostaa "sekoitetun sopimuksen" - sopimuksen, joka koskee sekä EU: ta että yksittäisiä jäsenvaltioita - kaikkien jäsenvaltioiden on annettava suostumuksensa. Tuolloin ulkoministerinä toiminut Philip Hammond sanoi heinäkuussa 2016, että 27 kansallisen parlamentin ratifiointi voi kestää noin neljä vuotta tai yhteensä kuusi vuotta.
Ryhmästä poistumisen jälkeen Yhdistyneelle kuningaskunnalle ainoa tapa saada EU-jäsenyyttä olisi hakea uudelleen.
