Mikä on alapankki
Alapankilla tarkoitetaan perheitä, jotka haluavat hoitaa talouttaan käteistransaktioiden sijaan perinteisempien rahoituspalvelujen, kuten sekit, säästötilit, luottokortit ja lainat, sijasta.
Vaikka jotkut kotitaloudet katsotaan pankkien ulkopuolelle, koska ne eivät käytä pankkeja tai rahoituspalveluja ollenkaan, alapankkijoukolla voi olla sekkejä tai säästötilejä, mutta ne pääsevät usein vähemmän perinteisiin rahoitustuotteisiin ja palveluihin, kuten lyhytaikaisiin palkkapäivälainoihin ja sekkeihin rahapalvelut.
HARJOITTAMINEN Alapankki
FDIC: n vuoden 2015 tutkimuksen mukaan alapankkitaloudet edustavat noin 20 prosenttia kaikista Yhdysvaltojen kotitalouksista.
Tässä tutkimuksessa alihankittuja kotitalouksia määritellään sellaisiksi, joilla voi olla sekki- tai säästötili, mutta jotka luottavat usein vaihtoehtoihin perinteisiin lainoihin ja luottokortteihin ostojen rahoittamiseksi ja talouden hallitsemiseksi. Pankkien ulkopuolella olevilla kotitalouksilla, noin 7 prosentilla kaikista kotitalouksista, ei ole lainkaan pankkitilejä.
Miksi alapankkitaloudet välttävät perinteistä rahoitusta
Vuoden 2015 FDIC-tutkimus tarjoaa joitain näkemyksiä syistä, miksi alapankkiperheet eivät hyödynnä perinteisiä pankkipalveluita.
Tulojen perusteella ryhmässä, jolla on pankkitiliä, tulot olivat yleensä alhaisemmat. Noin 24 prosentilla kotitalouksista, joiden vuositulot ovat alle 15 000 dollaria, pankkitili alirahoitettiin ja 45 prosentilla pankeista. Suurempituloiset kotitaloudet, vähintään 75 000 dollaria vuodessa, poikkesivat perinteisten pankkipalveluiden käytöstä siinä, että vain 13, 5 prosenttia oli alirahoitettuja. Alakpankkiperheiden havaittiin myös olevan vähemmän koulutusta: vain 14, 5 prosenttia ilmoitti ainakin yhdestä korkeakoulututkinnon suorittaneesta perheenjäsenestä, kun taas 79 prosentilla perheistä, joita pidettiin kokonaan pankkina.
Noin 15 prosenttia alilainatuista kotitalouksista ilmoitti käyttävänsä ennakkomaksukortteja tavaroiden ja palveluiden maksamiseen verrattuna vain 7 prosenttiin kaikista pankkitoimintaa käyttävistä. Luottokorttien käytön ilmoitettiin myös olevan alhaisempaa 58 prosentilla alilainatuista kotitalouksista, jotka käyttävät ainakin yhtä luottokorttia, verrattuna lähes 75 prosenttiin täysin pankkitalouksista.
Lisäksi alilainatuilla kotitalouksilla oli vähemmän mahdollisuuksia saada perinteisiä pankkiluottoja. Vaikka suunnilleen sama prosenttiosuus näistä kotitalouksista haki luottoa pankilta, 5, 8 prosentilla alilainatuista kotitalouksista evättiin pankkiluotto verrattuna 2 prosenttiin kokonaan pankkien luotonannosta. Itse asiassa yli 13 prosenttia alilainatuista kotitalouksista ilmoittaa olevansa laiminlyöty edes hakemasta pankkiluottoa lainkaan, kun vastaava osuus on vain 3, 5 prosenttia täysin pankkitalouksista.
Laskujen rutiinimaksu paljastaa myös mallin alapankkijoukosta. Yli 12 prosenttia alapankkilapsista perheistä käytti pankkitilisiirtoja tai kassatarkistuksia verrattuna 3, 1 prosenttiin kokonaan pankkiirista. Lisäksi yli 25 prosenttia alilainatuista kotitalouksista käytti myös pankkien ulkopuolisia rahamääräyksiä. Käteisen ilmoitti olevan ensisijainen tapa maksaa kuukausittaisia laskuja 11 prosentilla alapankkiperheistä, kun taas vain kolmella prosentilla täysin pankkiperheistä.
FDIC-raportissa todettiin, että kotitaloudet, joiden tulot olivat vähemmän ennustettavissa ja epävakaammat, olivat todennäköisesti alirahoitettuja. Raportissa esitettiin myös, että alapankkijoukot käyttävät matkapuhelimia melkein yhtä paljon kuin muut perheet ja saattavat hyötyä mobiililaitteiden kautta saatavissa olevista perinteisemmistä pankkipalveluista.
