Mikä on asetus E?
Asetus E on keskuspankin asetus, jossa hahmotellaan elektronisten rahansiirtojen (EFT) säännöt ja menettelyt sekä annetaan ohjeet elektronisten pankkikorttien liikkeeseenlaskijoille ja myyjille.
Asetuksen E ymmärtäminen
Asetuksessa E annetaan suuntaviivat kuluttajille ja pankeille tai muille rahoituslaitoksille sähköisten varainsiirtojen yhteydessä. Näitä ovat siirrot automatisoiduilla pankkiautomaatteilla (ATM), myyntipistekaupat ja automatisoidut selvitysjärjestelmät (ACH). Kuluttajien vastuuta kortin luvattomasta käytöstä koskevat säännöt kuuluvat myös tähän asetukseen.
Kuluttajat ja rahoituslaitokset ovat molemmat kiinnostuneita ymmärtämään asetuksen E suuntaviivat.
Liittovaltion keskuspankki antoi asetuksen E pankin täytäntöön pankkien elektronisista rahansiirtolaista, Yhdysvaltain kongressin vuonna 1978 antamasta laista, jolla suojataan kuluttajia, jotka harjoittavat tällaisia rahoitustoimia.
Suuri osa E: n säännöstä hahmottaa menettelyt, joita kuluttajien on noudatettava ilmoittaessaan virheistä EFT: llä, ja toimenpiteet, jotka pankin on toteutettava turvautuakseen vaatimuksiin. Näihin määräyksiin liittyviin virheisiin voi sisältyä se, että kuluttaja on vastaanottanut väärän rahasumman pankkiautomaatista, luvattoman luotto- tai pankkikorttitoiminnan tai luvattoman tilisiirron kuluttajan tilille tai tililtä.
Avainsanat
- Asetuksessa E esitetään sähköisen rahansiirron säännöt ja annetaan ohjeet pankkikorttien liikkeeseenlaskijoille ja myyjille. Se annettiin kuluttajien suojelemiseksi. On välttämätöntä, että sekä kuluttajat että finanssilaitokset ovat kiinnostuneita ymmärtämään asetuksen E ohjeita.
Yleensä pankeilla on 10 arkipäivän aika tutkia ilmoitettu EFT-virhe. Tätä voidaan kuitenkin pidentää 45 arkipäivään, jos pankki hyvittää väliaikaisesti kuluttajan tilille ilmoitetusti puuttuvat varat. Pankkien on sitten ilmoitettava tutkimuksen tulokset keskuspankille ja kuluttajalle.
Asetuksessa E hahmotellaan myös kuluttajien vastuu luvattoman ETF-toiminnan ilmoittamisesta, tyypillisesti varastetun tai puuttuvan kortin yhteydessä. Esimerkiksi kuluttajien on ilmoitettava kadonneista tai varastetuista luottokorteista viimeistään kahden päivän kuluttua siitä, kun kuluttaja on tietoinen varkaudesta; muuten pankilla ei ole velvollisuutta korvata tappioita.
Asetus E säätelee maksukorttien, mutta ei luottokorttien myöntämistä. Niitä säätelevät lain totuuden myöntämistä koskevassa laissa esitetyt säännökset, jotka liittovaltion keskuspankki on pannut täytäntöön määräyksellä Z. Asetus E kuitenkin hallitsee luottokorttien käytön EFT-piirteitä.
Erityiset näkökohdat
Kuluttajien tulee varmistaa, että he noudattavat liittovaltion säännöksiä ilmoittaessaan virheistä varmistaakseen, että heidän rahoituslaitoksensa noudattavat vaatimuksia, ja välttääkseen vastuuta. Rahoituslaitosten tulisi levittää nämä säännökset sisäisesti varmistaakseen, että niillä ei ole vaikeuksia noudattaa niitä.
