Mikä on Lissabonin sopimus?
Lissabonin sopimuksella, joka tunnetaan myös nimellä Lissabonin sopimus, päivitettiin Euroopan unionin säännöksiä, joissa vahvistettiin keskitetympi johtaminen ja ulkopolitiikka, asianmukainen prosessi maista, jotka haluavat poistua unionista, ja virtaviivaistetun prosessin uusien politiikkojen toteuttamiseksi. Sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa, Portugalissa, ja sillä muutetaan kahta aiempaa sopimusta, joilla luotiin perusta Euroopan unionille.
Ennen Lissabonin sopimusta
Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota allekirjoittivat Lissabonin sopimuksen, ja se tuli virallisesti voimaan joulukuussa 2009, kaksi vuotta sen allekirjoittamisen jälkeen. Se muuttaa kahta olemassa olevaa sopimusta, Rooman sopimusta ja Maastrichtin sopimusta.
- Rooman sopimus: Vuonna 1957 allekirjoitetulla sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö (ETY), vähennettiin tullimääräyksiä jäsenvaltioiden välillä ja helpotettiin tavaroiden yhtenäismarkkinoita sekä niiden kuljetuspolitiikkaa. Tunnetaan myös nimellä Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT).Maastrichtin sopimus: Vuonna 1992 allekirjoitetulla sopimuksella vahvistettiin Euroopan unionin kolme pilaria ja valmisteltiin tietä yhteiselle valuutalle, eurolle. Tunnetaan myös nimellä Euroopan unionista tehty sopimus (TEU).
Näissä aikaisemmissa sopimuksissa asetettiin Euroopan unionin perussäännöt ja periaatteet, mutta Lissabonin sopimuksessa mentiin edelleen luomaan uusia koko unionin laajuisia tehtäviä ja virallisia oikeudellisia menettelyjä.
Mitä Lissabonin sopimus muutti?
Lissabonin sopimus perustui olemassa oleviin perussopimuksiin, mutta siinä hyväksyttiin uudet säännöt koheesion lisäämiseksi ja toiminnan tehostamiseksi Euroopan unionissa. Tärkeitä Lissabonin sopimuksen artikloja ovat:
- 18 artikla: Laadittu pöytäkirja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan valitsemiseksi. Tämä edustaja, joka valitaan toimikautena tai toimikautena enemmistöpäätöksellä, valvoo unionin ulko- ja turvallisuusasioita. 21 artikla: Euroopan unionin yksityiskohtainen globaali diplomaattipolitiikka, joka perustuu yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, demokratian ja kehityksen periaatteisiin. Unioni sitoutui solmimaan liittoutumia niiden maiden kanssa, jotka tukevat näitä uskomuksia ja ottavat yhteyttä kolmannen maailman kansoihin auttaakseen niitä kehittymään. 50 artikla: Vahvistetut menettelyt jäsenvaltion poistumiselle Euroopan unionista.
Lissabonin sopimus korvasi myös aiemmin hylätyn perustuslakisopimuksen, jolla yritettiin luoda unionin perustuslaki. Jäsenvaltiot eivät pystyneet sopimaan perustuslaissa vahvistetuista äänestysmenettelyistä, koska jotkut maat, kuten Espanja ja Puola, menettäisivät äänioikeuden. Lissabonin sopimuksella ratkaistiin tämä kysymys ehdottamalla painotettuja ääniä ja laajentamalla määräenemmistöäänestysten laajuutta.
Lissabonin sopimuksen lausunnot
Ne, jotka tukevat Lissabonin sopimusta, väittävät, että se lisää vastuuvelvollisuutta tarjoamalla paremman valvontajärjestelmän ja että se antaa enemmän valtaa Euroopan parlamentille, jolla on suuri vaikutusvalta unionin lainsäädäntöalalla.
Monet Lissabonin sopimuksen kritiikit väittävät, että sopimuksella vedetään vaikutuskeskusta kohti ja muodostetaan epätasainen vallanjako, joka jättää huomioimatta pienten maiden tarpeet.
