Arvonalentuminen tapahtuu, kun liikeomaisuushyödykkeistä käyvän arvon poistot ylittävät omaisuuserien kirjanpitoarvon yhtiön tilinpäätöksessä. Yhdysvaltojen yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden eli GAAP: n mukaan arvonalentuneiksi luokiteltujen varojen on kirjattava tappioksi tuloslaskelmaan.
Mikä on arvonalentumistappio?
Arvonalentumistappion tekninen määritelmä on omaisuuserän nettomääräisen kirjanpitoarvon pieneneminen hankintamenoon vähennettynä poistoilla, joka on suurempi kuin saman hyödykkeen tulevaisuuden julkistamaton kassavirta. Arvonalentuminen tapahtuu, kun omaisuuserät myydään tai luovutetaan, koska yritys ei enää odota hyödyttävänsä pitkäaikaista toimintaa. Tämä eroaa arvonalennuksesta, vaikka arvonalentumistappiot johtavat usein omaisuuserän verotuksen lykkäämiseen. Alentuneen omaisuuden tyypistä riippuen julkisen yhtiön osakkeenomistajat voivat myös menettää omaa pääomaa osakkeistaan, mikä johtaa matalampaan velkasuhteeseen.
Kuinka arvonalentumistappio lasketaan?
Arvonalentumistappion laskeminen
Ensimmäinen askel on tunnistaa tekijät, jotka johtavat omaisuuserän arvonalentumiseen. Joitakin tekijöitä voivat olla muutokset markkinaolosuhteissa, uusi lainsäädäntö tai lainvalvonta, työvoiman vaihtuvuus tai omaisuuden vähentyminen ikääntymisen vuoksi. Joissain tapauksissa omaisuuserä itsessään voi toimia yhtä hyvin kuin koskaan, mutta uusi tekniikka tai uudet tekniikat voivat aiheuttaa hyödykkeen käyvän markkina-arvon laskun huomattavasti.
Kohtuullisten markkinoiden laskenta on avain; omaisuuserien arvonalentumista ei voida kirjata ilman, että käyvän markkina-arvon arvio on hyvä. Käypä markkina-arvo on hinta, jonka omaisuuserä noutaisi, jos se myytäisiin markkinoilla. Tätä kuvataan joskus tulevaisuuden kassavirroiksi, joita omaisuuserän odotetaan tuottavan jatkuvassa liiketoiminnassa. Toinen termi tälle arvolle on "kerrytettävissä oleva rahamäärä". Kun käypä markkina-arvo on määritetty, sitä verrataan omaisuuserän kirjanpitoarvoon, sellaisena kuin se on esitetty yhtiön tilinpäätöksessä. Kirjanpitoarvoa ei tarvitse laskea uudelleen tällä hetkellä, koska se on olemassa aikaisemmissa kirjanpidossa. Jos omaisuuserän pitämisestä lasketut kustannukset ylittävät lasketun käyvän markkina-arvon, omaisuuserän katsotaan olevan alentunut. Jos kyseinen omaisuus myydään, luovutukseen liittyvät kustannukset on lisättävä takaisin tulevan nettoarvon nettoarvoon, josta vähennetään kirjanpitoarvo.
Arvonalentumistappiot kirjataan joko hankintamenomallin tai uudelleenarvostusmallin avulla riippuen siitä, vaihdettiinko veloitettua määrää uuden, oikaistun käyvän markkina-arvon avulla edellä kuvatulla tavalla. Jopa silloin, kun arvonalentumisesta aiheutuu yritykselle pieni veroetu, arvonalentumisen toteutuminen on haittaa koko yritykselle. Se edustaa yleensä tarvetta lisätä investointeja.
