Tilinpäätösstandardilautakunnan tai FASB: n ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan tai IASB: n suurista ponnisteluista huolimatta Yhdysvaltojen ja muun maailman kirjanpitokäytäntöjen välillä on edelleen merkittäviä eroja. Esimerkiksi Yhdysvaltojen yritykset saavat käyttää viimeksi, ensin tai LIFO: ta varastonlaskentamenetelmänä, mikä on käytännössä kielletty useimmissa muissa maissa.
Kansainväliset käytännöt on koottu IASB: n laatimiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin tai IFRS-standardeihin. Yhdysvalloissa FASB julkaisee tilinpäätöksen, joka yhdistettynä muodostaa yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet eli GAAP.
IFRS-verkkosivuston mukaan suurin ero IFRS: n ja GAAP: n välillä on "että IFRS tarjoaa paljon vähemmän yksityiskohtaisia tietoja". Muita merkittäviä eroja ovat vertailutietojen esittämistapa, taseen ja tuloslaskelman laatiminen sekä velkojen käsittely.
Vaihto-omaisuuden kirjanpidolliset erot
GAAP sallii varastonlaskennan LIFO: n kantamiskustannusten, kun taas IFRS kieltää nimenomaisesti minkään yrityksen käyttämästä LIFO: ta. Sen sijaan kansainvälisissä standardeissa määrätään, että samaa kustannuskaavaa on sovellettava kaikkiin samankaltaisiin vaihto-omaisuuksiin.
GAAP: n mukaan varastot kirjataan alhaisempaan hintaan tai markkinoiden alhaisempaan hintaan, ja markkinat määritellään nykyisiksi vaihtokustannuksiksi, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. IFRS: n mukaiset vaihto-omaisuuserät kirjataan alhaisempaan hankintamenoon tai nettorealisointiarvoon, joka on arvioitu myyntihinta, josta vähennetään valmistuskulut ja muut myyntiin tarvittavat menot.
Muihin varastoeroihin kuuluu, kuinka arvonalennukset ovat sallittuja vähittäismyyntivarastomenetelmässä tai RIM: ssä ja miten vaihto-omaisuuden arvonalennukset käännetään.
Pitkäikäiset varat
GAAP ei salli varojen uudelleenarvostamista; IFRS sallii jonkin verran uudelleenarvostuksen käyvän arvon perusteella, kunhan se suoritetaan säännöllisesti. Pitkäikäisten omaisuuserien poistot ovat hyvin epätavallisia, vaikkakin teknisesti sallittuja, GAAP: n mukaisesti; IFRS-standardien mukaan sitä vaaditaan, jos omaisuuserän komponenteilla on "erilaisia hyötymalleja".
IASB määrittelee pitkäaikaiset sijoitusvarat erikseen, ja ne kirjataan normaalisti alkuperäiseen hankintamenoon. Yhdysvalloissa FASB: llä ei ole erillistä määritelmää kiinteistöille, joita käytetään vain sijoituskohteina. Kiinteistöä pidetään vain käytettäväksi tai pidetään myytävänä.
Pitkäikäisten omaisuuserien arvonalentumistappiot GAAP: n mukaan lasketaan käyvän arvon ylittävän omaisuuserän määränä. IFRS: n mukaan tällaiset varat lasketaan määränä, joka omaisuuserä ylittää "kerrytettävissä olevan rahamäärän" tai korkeamman arvon käyvän arvon vähennettynä myyntikustannuksilla tai käyttöarvon välillä.
Vaadittavat asiakirjat tilinpäätökseen
IFRS-standardien mukaisesti raportoivien yritysten on laadittava ja julkaistava tase, tuloslaskelma, muutokset omaan pääomaan, kassavirtalaskelma ja kaikki siihen liittyvät alaviitteet. FASB vaatii myös nämä kaikki ja lisää lausuntoihin laajan tuloksen eristä.
Säännöt ja periaatteet
GAAP: ta pidetään sääntöpohjaisena, mikä tarkoittaa, että säännöt tehdään erityistapauksia varten, eivätkä välttämättä edusta suurempaa periaatetta. IFRS on periaatteisiin perustuva ja siten yhtenäisempi. Tämä on yksi syy siihen, että IFRS-standardien julkaistu versio on alle 20% GAAP: n julkaistujen määrien kokoinen.
