Säästötoimenpiteillä pyritään merkittävästi vähentämään valtion menoja julkisen sektorin velkojen hallitsemiseksi, etenkin kun jokin kansa on vaarassa laiminlyödä joukkovelkakirjalainansa.
Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen talouden laskusuhdanne johti monien hallitusten vähentyneisiin verotuloihin ja paljasti sen, mikä joidenkin mielestä oli kestämätöntä. Useat Euroopan maat, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta, Kreikka ja Espanja, kääntyivät säästötoimenpiteisiin keinona lievittää budjettikysymyksiä. Tämän seurauksena heidän budjettialijäämänsä kasvoivat nopeasti. Säästöstä tuli melkein välttämätöntä Euroopassa, jossa euroalueen jäsenillä ei ole kykyä hoitaa kasvavia velkoja tulostamalla omaa valuuttaaan. Laiminlyöntiriskin kasvaessa velkojat painostivat näitä maita aggressiivisesti torjumaan menoja.
Säästötoimenpiteiden tavoite ja tehokkuus
Säästötoimenpiteiden tavoitteena on vähentää julkista velkaa, mutta niiden tehokkuudesta on edelleen keskusteltava kiihkeästi. Kannattajat väittävät, että valtavat alijäämät voivat tukahduttaa laajemman talouden ja rajoittaa siten verotuloja. Vastustajat uskovat kuitenkin, että hallituksen ohjelmat ovat ainoa tapa korvata vähentynyt henkilökohtainen kulutus laman aikana. Heidän mukaansa vahvat julkisen sektorin menot vähentävät työttömyyttä ja lisäävät siten tuloveronmaksajien määrää.
Säästö voi olla kiistanalainen poliittisista ja taloudellisista syistä. Suosittuihin menojen leikkauskohteisiin kuuluvat valtion työntekijöiden eläkkeet, hyvinvointi ja valtion tukema terveydenhuolto, ohjelmat, jotka vaikuttavat suhteettomasti matalan tulotason työntekijöihin aikana, jolloin he ovat taloudellisesti haavoittuvia.
(Katso aiheeseen liittyvää lukemista: 7 henkilökohtaisen budjetin säästötoimenpiteet.)
