MITÄ PERUSTEET PERUSTEET
Peruspidätys on vakuutuksesta tai vakuutuksista johtuvan riskin tai vastuun nettomäärä, joka säilyy vakuutuksenottajayrityksen jälkeen riskin tai velan taseen uudelleenvakuuttamisen jälkeen. Takauksen taustalla oleva säilyttämisaste vaihtelee sen mukaan, miten vakuutuksenantajayritys arvioi osan vakuutusvastuun säilyttämiseen liittyvistä riskeistä ja vakuutuksen kannattavuudesta.
HARJOITTAMINEN Perustana oleva säilyttäminen
Peruspidätys antaa vakuutuksenantajalle mahdollisuuden välttää jälleenvakuutusmaksun maksaminen. Vakuuttaja säilyttää yleensä kannattavimmat vakuutukset tai niiden pienimmän riskin komponentit jälleenvakuuttaessaan vähemmän kannattavia, korkeamman riskin vakuutuksia. Jälleenvakuutus, joka tunnetaan myös nimellä vakuutuksenantajavakuutus tai stop-loss-vakuutus, on käytäntö, jossa vakuutuksenantajat siirtävät osia riskisalkkuja muille osapuolille jonkinlaisella sopimuksella vähentääkseen vakuutusvaatimuksesta johtuvan suuren velvoitteen maksamisen todennäköisyyttä. Osapuoli, joka monipuolistaa vakuutuskantaansa, tunnetaan vakuutuksenantajana. Osapuoli, joka hyväksyy osan mahdollisesta velvoitteesta vastineeksi osalle vakuutusmaksusta, tunnetaan jälleenvakuuttajana.
Jälleenvakuutuksen ansiosta vakuutuksenantajat voivat pysyä vakavaraisina perimällä osa tai kaikki kantajalle maksetut määrät. Jälleenvakuutus vähentää nettovastuuta yksittäisistä riskeistä ja katastrofisuojausta suurilta tai moninkertaisilta vahingoilta. Se tarjoaa myös vakuutusyrityksille mahdollisuuden lisätä vakuutusvalmiuksiaan riskien lukumäärän ja koon suhteen.
Kattamalla vakuutuksenantajan kertyneiltä yksittäisiltä sitoumuksilta jälleenvakuutus antaa vakuuttajalle enemmän varmuutta omaa pääomaa ja vakavaraisuutta varten ja vakaampia tuloksia epätavallisten ja merkittävien tapahtumien yhteydessä. Vakuuttajat voivat tehdä vakuutuksia, jotka kattavat suuremman määrän tai määrän riskejä lisäämättä liikaa hallinnollisia kustannuksia solvenssimarginaalinsa kattamiseksi. Lisäksi jälleenvakuutus antaa merkittäviä likvidejä varoja vakuutuksenantajien käyttöön poikkeuksellisten tappioiden varalta.
Jälleenvakuutustyypit
Valinnainen vakuutus suojaa vakuutuksenantajaa yksilöltä tai määritellyltä riskiltä tai sopimukselta. Jos useat riskit tai sopimukset tarvitsevat jälleenvakuutuksen, niistä neuvotellaan erikseen. Jälleenvakuuttajalla on kaikki oikeudet hyväksyä tai evätä valinnainen jälleenvakuutusehdotus.
Jälleenvakuutussopimus on voimassa tietyn ajanjakson eikä riski- tai sopimusperusteisesti. Jälleenvakuuttaja kattaa kaikki tai osan riskeistä, joita vakuutuksenantajalle voi aiheutua.
Suhteellisen jälleenvakuutuksen yhteydessä jälleenvakuuttaja saa suhteutetun osan kaikista vakuutuksenantajan myymistä vakuutusmaksuista. Kun korvausvaatimuksia esitetään, jälleenvakuuttaja vastaa osaltaan tappioista ennalta neuvoteltujen prosenttiosuuksien perusteella. Jälleenvakuuttaja korvaa vakuutuksenantajalle myös käsittely-, yrityshankinta- ja kirjoituskulut.
Suhteettomalla jälleenvakuutuksella jälleenvakuuttaja on vastuussa, jos vakuutuksenantajan tappiot ylittävät tietyn määrän, jota kutsutaan etuoikeus- tai pidätysrajaksi. Seurauksena on, että jälleenvakuuttajalla ei ole suhteellista osuutta vakuutuksenantajan vakuutusmaksuista ja tappioista. Prioriteetti- tai säilytysraja voi perustua yhden tyyppiseen riskiin tai koko riskiluokkaan.
Tappioiden liiallinen jälleenvakuutus on eräänlainen suhteeton vakuutus, jossa jälleenvakuuttaja kattaa vakuutuksenantajan pidätetyn rajan ylittävät tappiot. Tätä sopimusta sovelletaan tyypillisesti katastrofaalisiin tapahtumiin, ja se kattaa vakuutuksenantajan joko tapauskohtaisesti tai kumulatiiviset tappiot asetetun ajanjakson aikana.
Riskiin liittyvä jälleenvakuutus kattaa kaikki voimassa olevan ajanjakson aikana vahvistetut korvaukset riippumatta siitä, aiheutuivatko tappiot vakuutuskauden ulkopuolella. Korvauskauden ulkopuolelta peräisin oleville korvausvaatimuksille ei anneta korvausta, vaikka tappiot syntyisivät sopimuksen voimassaoloaikana.
