Mikä on verojen vienti
Veroviennillä tarkoitetaan yhden lainkäyttöalueen käytäntöä, joka asettaa verorasituksen toisen maan asukkaille. Tämä termi voi viitata veroihin, jotka ylittävät minkä tahansa rajan kaupunkilinjoista kansainvälisiin rajoihin.
VERKON VAKAAMINEN
Verovienti voi olla monimuotoista ja toteuttaa yhtä monta tavoitetta. Joissakin tapauksissa käytäntö on yksinkertaisesti verovelkojen siirtäminen valtiosta riippumattomille henkilöille, jotka sattuvat harjoittamaan tietyn valtion taloutta ja maksamaan veroja samalla verokannalla kuin paikalliset veronmaksajat. Muissa tapauksissa vero voidaan tarkoituksella rakentaa siten, että se asettaa ulkopuolisille suuremman taakan kuin paikallisille. Tämä voisi olla yksinkertaisesti keino tuottaa ylimääräisiä tuloja paikallishallinnolle tai se voitaisiin suunnitella vähentämään tiettyä yritystä tai käyttäytymistä. Muissa tapauksissa vero voi olla poliittinen ase, joka on suunnattu toisen lainkäyttövallan johdolle.
Liittovaltion tasolla kaikkien Yhdysvaltain lähteistä ansaitsevien ulkomaalaisten odotetaan toimittavan palautuksen ja maksavan veron tuloista. Tätä veroa voidaan alentaa Yhdysvaltojen ja ulkomaalaisen maan välisellä verosopimuksella, ja osavaltiot voivat noudattaa näitä sopimuksia eri tavalla. Yritykset, jotka sijaitsevat ulkomailla, verotetaan Yhdysvalloissa, jos Internal Revenue Service (IRS) toteaa ansaitsevansa säännöllisiä ja rutiinituloja Yhdysvaltain liiketoiminnasta, jopa välittäjän kautta. Ulkomaista yritystä verotetaan samalla asteikolla kuin yhdysvaltalainen yritys, mutta verosopimus voi puuttua alentamaan tätä veroa joissakin tapauksissa.
Rangaistava tai poliittinen verovienti
Klassinen esimerkki verosta, joka viedään ulkomaiselle yritykselle tai sen hallitukselle taloudellisen tai poliittisen taakan asettamiseksi, on tariffi. Tariffit ovat lähinnä kohdennettuja veroja, jotka voivat perustua kansainvälisen rajan yli siirretyn tavaran arvoon tai kiinteään maksuun, jota ei ole sidottu tuonnin kaupalliseen arvoon. Jotkut taloustieteilijät väittävät, että tariffit ovat enemmän taakkaa kuluttajille kuin yrityksille tai hallituksille, mutta hallitukset jatkavat niiden käyttämistä rangaistustoimenpiteinä toisiaan vastaan.
1800-luvun lopulla Yhdysvaltain hallitus käytti ensin tariffeja keinona tuottaa tuloja ja suojata kotimaista teollisuutta minkään ulkomaisen verotukselta. Tariffit olivat suurimman osan 1800-luvulta koko Yhdysvaltain hallituksen pääasiallisena tulonlähteenä, eikä niitä erityisesti kohdistettu mihinkään merentakaisiin yrityksiin tai maihin. Tulojen tuotto ja protektionismi olivat edelleen näiden vientiverojen tärkeimmät perusta. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen tariffit ovat laskeneet huomattavasti hallitusten pyrkiessä vapaaseen maailmankauppaan. Takaisku vapaakauppaa vastaan on syntynyt 2000-luvun alkupuolella. Jotkut Yhdysvaltojen talous- ja poliittiset johtajat ovat väittäneet, että Yhdysvallat kärsii vapaakauppasopimuksista, ja ovat ehdottaneet tariffeja keinona kostaa ja pakottaa uudet neuvottelut näistä sopimuksista.
