Mikä on vakaus- ja kasvusopimus?
Vakaus- ja kasvusopimus on sitova diplomaattisopimus Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden välillä. Talouspolitiikka ja toimintaa koordinoidaan johdonmukaisesti talous- ja rahaliiton vakauden turvaamiseksi.
Avainsanat
- Vakaus- ja kasvusopimus on joukko verosääntöjä, joiden tarkoituksena on estää Euroopan unionin maita käyttämästä menoja yli niiden valtioiden. Valtion budjettialijäämä ei voi olla suurempi kuin 3% BKT: stä ja valtion velka ei voi ylittää 60% BKT: stä. säännöt voivat johtaa sakkoon, joka on enintään 0, 5% BKT: stä. Vakaus- ja kasvusopimusta kritisoidaan tiukkojen verosääntöjen, noudattamatta jättämisen ja tiettyihin kansakuntien suosimiseen nähden.
Kuinka vakaus- ja kasvusopimus (SGP) toimii
Vakaus- ja kasvusopimuksella pyritään varmistamaan, että EU: n maat eivät kuluta varojaan enemmän. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pannaan täytäntöön joukko verosääntöjä budjettivajeiden ja velan rajoittamiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT).
Euroopan komissio ja ministerineuvosto antavat vuosittaisen suosituksen toimintalinjoista ja seurantajäsenvaltioista, jotta jokainen valtio pysyy budjettisääntöjen mukaisena. Sopimuksen mukaan maille, jotka rikkovat sääntöjä kolmena peräkkäisenä vuonna, määrätään sakkoja enintään 0, 5 prosenttia niiden BKT: sta.
Vakaus- ja kasvusopimus (SGP) -vaatimukset
Vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetaan kaksi kovaa rajaa EU: n jäsenvaltioille: valtion budjettialijäämä ei voi ylittää 3% BKT: stä ja valtion velka ei ylitä 60% BKT: stä. Tapauksissa, joissa kansallinen velka ylittää 60% jäsenvaltion BKT: stä, sen on laskettava kohtuullisessa tahdissa hyväksyttäviin rajoihin seuraamusten välttämiseksi.
Jotta kaikkia EU: n jäsenvaltioita arvioidaan ja valvotaan vaatimustenmukaisuuden suhteen, kunkin vaaditaan toimittamaan vakaus- ja kasvusopimuksen (SGP) noudattamista koskeva raportti Euroopan komissiolle ja ministerineuvostolle. Raportissa kerrotaan myös edellä mainituille yksiköille jäsenvaltion odotetusta taloudellisesta kehityksestä kuluvana ja sitä seuraavina kolmen vuoden ajan. Niitä kutsutaan euroalueen jäsenvaltioiden "vakausohjelmiksi" ja euroalueen ulkopuolisten maiden "lähentymisohjelmiksi".
Vuonna 2005 uudistettiin vakaus- ja kasvusopimusta (SGP) edellyttäen, että talousraporteissa on oltava keskipitkän aikavälin budjettitavoite tai keskipitkän aikavälin tavoite. Tämä lisätoimenpide otettiin käyttöön, jotta jäsenvaltiot voisivat osoittaa Euroopan komissiolle ja ministerineuvostolle, kuinka ne aikovat saattaa taseensa hyväksyttävien sääntelystandardien piiriin.
Jos jokin jäsenvaltio on hyväksyttävien rajojen ulkopuolella ja sen katsotaan tekemättä tarpeeksi korjatakseen tämän, EU käynnistää ns. Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn, jonka nojalla syylliselle annetaan määräaika noudattaa määräaikaa ja yksityiskohtainen taloudellinen suunnitelma se takaisin hyväksyttävissä rajoissa.
Vakaus- ja kasvusopimuksen historia
Vakaus- ja kasvusopimuksen (SGP) lainsäädäntöperuste on 1. tammikuuta 1958 voimaan tulleen EU: n toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 ja 126 artiklan kieli. Itse itse sopimus kuitenkin virallistettiin vasta neuvoston päätöksellä. Heinäkuussa 1997 ja tuli kokonaan voimaan 1. tammikuuta 1999.
Kun euroalue ja euro Valuutta luotiin, kansalliset hallitukset pysyivät vastuussa omasta finanssipolitiikastaan, kun taas Euroopan keskuspankki (EKP) hoiti korkojen hallinnan ja inflaation hallinnan. Saksa edusti sääntöjen käyttöönottoa, huolestuneena siitä, että jotkut maat laukaisivat korkean inflaation leikkaamalla veroja ja kuluttamalla ylenmääräisesti.
Vakaus- ja kasvusopimuksen (SGP) kritiikki
Vakaus- ja kasvusopimusta (SGP) kritisoidaan usein sen tiukkojen verosääntöjen vuoksi. Jotkut valittavat, että se loukkaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja että se rankaisee köyhimpiä jäsenvaltioita.
Sopimus on myös joutunut hyökkäyksen kohteeksi sen noudattamatta jättämisen vuoksi ja koettu suosimista tiettyjä kansakuntia kohtaan. Ministerineuvosto ei kuulemma koskaan harkinnut sakkojen määräämistä Ranskaa tai Saksaa vastaan, vaikka molemmat ylittivät 3 prosentin alijäämärajan vuonna 2003. Sitä vastoin muita maita, kuten Portugalia ja Kreikkaa, on aiemmin uhattu suurilla sakkoilla.
Kriitikot sanovat, että Ranskaa ja Saksaa suojellaan heidän moitteettoman ja suhteettoman edustustonsa vuoksi ministerineuvostossa. Vakaus- ja kasvusopimus (SGP) oli tärkeä puhetta poliittisessa kampanjassa, joka johti Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-kansanäänestykseen vuonna 2016.
