Mikä on optimaalinen valuutta-alue?
Optimaalinen valuutta-alue (OCA) on maantieteellinen alue, jolla yhdellä valuutalla saataisiin aikaan suurin taloudellinen hyöty. Vaikka perinteisesti kukin maa on pitänyt yllä omaa erillistä kansallista valuuttaansa, Robert Mundellin 1960-luvulla teoriassa ajateltiin, että tämä ei ehkä ole tehokkain taloudellinen järjestely. Erityisesti maat, joilla on vahvat taloudelliset siteet, voivat hyötyä yhteisestä valuutasta. Tämä mahdollistaa pääomamarkkinoiden tiiviimmän integraation ja helpottaa kauppaa. Yhteinen valuutta johtaa kuitenkin siihen, että kunkin maan menetykset johtavat finanssi- ja rahapoliittisiin toimiin oman taloudensa vakauttamiseksi.
Kuinka globaalit osakemarkkinat vaikuttavat euroon
Avainsanat
- Optimaalinen valuutta-alue (OCA) on geopoliittinen alue, jolla yksi yhtenäinen valuutta tarjoaa parhaan mahdollisen mittakaavaetujen tasapainon valuutalle ja makrotaloudellisen politiikan tehokkuuden kasvun ja vakauden edistämiseksi. Taloustieteilijä Robert Mundell esitteli ensin OCA-kriteerit., jotka perustuvat talouksien yhdentymisasteeseen ja samankaltaisuuteen. Euro on esimerkki OCA: n soveltamisesta, tosin Kreikan velkakriisin kaltaiset tapahtumat ovat kokeilleet sitä.
Optimaalisten valuutta-alueiden ymmärtäminen
Kanadalainen taloustieteilijä Robert Mundell julkaisi vuonna 1961 teoriansa optimaalisesta valuutta-alueesta (OCA) kiinteiden odotusten kanssa. Hän esitteli kriteerit, joita alue tarvitsee optimaaliseksi valuutta-alueeksi ja hyötyä yhteisestä valuutasta. Tässä mallissa ensisijainen huolenaihe on, että epäsymmetriset iskut voivat heikentää OCA: n hyötyä. Tässä teoriassa, jos suuret epäsymmetriset iskut ovat yleisiä ja OCA-kriteerit eivät täyty, niin erillisten valuuttojen järjestelmä, jossa on liukuva vaihtokurssi, olisi sopivampi sellaisten sokkien kielteisten vaikutusten käsittelemiseksi, jotka koettelevat yksittäisessä maassa. niitä.
Mundellin mukaan optimaaliselle valuutta-alueelle on neljä pääkriteeriä:
- Suuri työvoiman liikkuvuus koko alueella. Työvoiman liikkuvuuden helpottamiseen sisältyy hallinnollisten esteiden, kuten viisumittoman matkustamisen, kulttuuriesteiden, kuten eri kielten, ja instituutioiden esteiden, kuten eläkkeiden tai valtionetujen siirron rajoitusten, vähentäminen. Sosiaalinen liikkuvuus sekä hintojen ja palkkojen joustavuus. Tämä varmistaa, että pääoma ja työvoima virtaavat OCA-maiden välillä tarjonnan ja kysynnän markkinavoimien mukaan jaotellakseen taloudellisten sokkien vaikutukset. Valuuttariskin jakaminen tai veromenetelmä riskin jakamiseksi OCA-maiden välillä. Tämä edellyttää rahan siirtämistä alueille, joilla on taloudellisia vaikeuksia, maista, joissa on ylijäämää. Tämä voi osoittautua poliittisesti epäsuosituksi heikommassa asemassa olevilla alueilla, joilta verotulot siirretään. Euroopan valtionvelan kriisiä vuosina 2009–2015 pidetään todisteena siitä, että Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) ei ole täyttänyt näitä kriteerejä, koska alkuperäisessä EMU-politiikassa otettiin käyttöön pelastamislauseke, joka tuli pian ilmeiseksi kestämättömäksi.Samanlaiset suhdannesyklit. Sykliset ylä- ja alamäet, jotka ovat synkronoituja tai ainakin voimakkaasti korreloivia, OCA-maiden välillä, ovat välttämättömiä, koska OCA: n keskuspankki toteuttaa määritelmän mukaan yhtenäisen rahapolitiikan OCA: n kautta talouden taantumien korvaamiseksi ja inflaation hillitsemiseksi. Asynkroniset syklit merkitsisivät väistämättä sitä, että yhtenäinen rahapolitiikka tulee lopulta suhdannesykliseksi tietyissä maissa ja myötäsyklisessä toisissa.
Myöhemmässä taloudellisessa tutkimuksessa on ehdotettu muita kriteerejä:
- Suuri kauppa maiden välillä merkitsee sitä, että yhteisen valuutan käyttöönotto OCA: ssa tuo vastaavasti suuria hyötyjä. Suuri kaupan määrä voi kuitenkin viitata myös suurtiin suhteellisiin etuihin ja kotimarkkinavaikutuksiin maiden välillä. Kumpi tahansa niistä voi johtaa voimakkaasti erikoistuneeseen teollisuuteen maiden välillä. Monipuolisempi tuotanto talouksien sisällä ja rajoitettu erikoistuminen ja työnjako maiden välillä vähentävät epäsymmetristen taloudellisten sokkien todennäköisyyttä. Maat, jotka ovat erikoistuneet voimakkaasti tiettyihin tavaroihin, joita muut maat eivät tuota, ovat alttiita epäsymmetrisille taloudellisille häiriöille kyseisillä aloilla, eivätkä ne ehkä ole sopivia jäsenyyteen järjestössä. Huomaa, että nämä kriteerit voivat olla ristiriidassa joidenkin yllä olevien kriteerien kanssa, koska mitä suurempi integraatioaste maiden talouksien välillä (tavaroiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuus) on, sitä enemmän ne pyrkivät erikoistumaan eri toimialoihin.Homogeeniset poliittiset mieltymykset Monien OCA-maiden välillä on merkitystä, koska rahapolitiikka ja jossain määrin siirtopohjainen finanssipolitiikka tulee olemaan OCA-maiden yhteinen päätös ja vastuu. Suuret erot paikallisissa mieltymyksissä reagoida joko symmetrisiin tai epäsymmetrisiin iskuihin voivat heikentää yhteistyötä ja poliittista tahtoa liittyä järjestöön tai pysyä siinä.
Eurooppa, velkakriisit ja OCA
Optimaalisen valuutta-alueen (OCA) teorian ensisijainen testi oli euron käyttöönotto yhteisenä valuuttana kaikissa Euroopan maissa. Euroalueen maat täyttivät joitain Mundellin onnistuneen rahaliiton kriteerejä tarjoamalla sysäyksen yhteisen valuutan käyttöönotolle. Vaikka euroalueella on ollut monia hyötyjä euron käyttöönotosta, se on myös kokenut ongelmia, kuten Kreikan velkakriisi. Siten rahaliiton pitkän aikavälin lopputulos optimaalisten valuutta-alueiden teorian mukaisesti on edelleen keskustelun aihe.
EMU: n nousun ja euron käyttöönoton jälkeen osallistuvissa Euroopan maissa vuonna 2002 mainitaan suuren taantuman jälkeinen Euroopan valtion velkakriisi todisteena siitä, että EMU ei täyttänyt onnistuneen OCA: n kriteerejä. Kriitikot väittävät, että EMU ei varmistanut riittävästi suuremmasta taloudellisesta ja verotuksellisesta yhdentymisestä, joka tarvitaan rajat ylittävään riskinjakoon. Euroopan vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyy teknisesti "no-bailout" -lauseke, joka erityisesti rajoitti veronsiirtoja. Käytännössä tästä kuitenkin luovuttiin jo varhaisessa vaiheessa valtion velkakriisin aikana. Koska Kreikan valtionvelan kriisi paheni edelleen, keskustelussa ehdotettiin, että EMU: n on otettava huomioon riskinjakopolitiikka, joka on paljon laajempi kuin nykyinen väliaikainen pelastusjärjestelmä.
Kaiken kaikkiaan tämä jakso merkitsee sitä, että Kreikkaan kohdistuvien taloudellisten sokkien epäsymmetrian suhteen muihin EMU-maihin ja EMU: n pätevyysjärjestön pätevyyteen Mundellin kriteerien perusteella kohdistuvien ilmeisten puutteiden vuoksi Kreikka (ja mahdollisesti muut maat) ei välttämättä kuulu euron OCA.
