Mikä on ei-markkinoitavissa oleva turvallisuus?
Ei-jälkimarkkinakelpoinen arvopaperi on tyypillisesti velkakirja, jota on vaikea ostaa tai myydä, koska sillä ei käydään kauppaa suurilla jälkimarkkinapörsseillä. Sellaisilla arvopapereilla, joilla käydään kauppaa toisilla jälkimarkkinoilla, ostetaan ja myydään yleensä vain yksityisiä kauppoja tai OTC-markkinoita. Ei-jälkimarkkinakelpoisen arvopaperin haltijalle ostajan löytäminen voi olla vaikeaa, ja joitain ei-jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita ei voida myydä lainkaan, koska hallituksen säännökset kieltävät kaiken jälleenmyynnin.
Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit selitetty
Suurin osa jälkimarkkinakelvottomista arvopapereista on valtion liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja. Yleisiä esimerkkejä ei-jälkimarkkinakelpoisista arvopapereista ovat Yhdysvaltain säästölainat, maaseudun sähköistämistodistukset, yksityiset osakkeet, osavaltion ja paikallishallinnon arvopaperit sekä liittovaltion hallituksen joukkolainat. Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, joita ei saa myydä edelleen, kuten yhdysvaltalaiset säästölainat, on pidettävä eräpäivään saakka.
Kommandiittiyhtiöinvestoinnit ovat esimerkki yksityisestä vakuudesta, joka voi olla ei-markkinoitavissa jälleenmyyntivaikeuksien vuoksi. Toinen esimerkki on sellaisen yrityksen omistajan omistamat yksityiset osakkeet, jota ei käytetä julkisesti. Se, että nämä osakkeet eivät ole jälkimarkkinakelpoisia, ei yleensä ole este omistajalle, elleivät he halua luopua omistajuudesta tai määräysvallasta yrityksessä.
Yhdysvaltain hallitus laskee liikkeeseen sekä jälkimarkkinakelpoisia että ei-jälkimarkkinakelpoisia velkapapereita. Laajimmin pidettäviä jälkimarkkinakelpoisia arvopapereita ovat Yhdysvaltain valtionlainat ja valtion joukkovelkakirjalainat, jotka molemmat käyvät vapaasti kauppaa Yhdysvaltain joukkovelkakirjamarkkinoilla.
Ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden taustalla oleva lähtökohta
Ensisijainen syy siihen, että jotkin velkapaperit on tarkoituksella laskettu liikkeeseen ei-jälkimarkkinakelpoisina, on havaittu tarve varmistaa vakuuden edustaman rahan vakaa omistaminen. Ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit myydään usein alennuksella niiden nimellisarvoon ja ne voidaan lunastaa nimellisarvoon eräpäivänä. Sijoittajan voitto on tällöin arvopaperin ostohinnan ja sen nimellisarvon erotus.
Markkinakelpoisten ja ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden ero
Jälkimarkkinakelpoisilla arvopapereilla käydään kauppaa vapaasti jälkimarkkinoilla. Markkinakelpoisten ja ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden pääasiallinen ero kiertää markkina-arvon ja luontaisen eli kirjanpitoarvon käsitteitä. Markkinakelpoisilla arvopapereilla on sekä jälkimarkkina-arvo, johon saattaa kohdistua epävakaita vaihteluita muuttuvan arvopaperin kysynnän mukaan markkinoilla. Siksi jälkimarkkinakelpoisilla arvopapereilla on yleensä korkeampi riski kuin ei-jälkimarkkinakelpoisilla arvopapereilla.
Ei-jälkimarkkinakelpoisiin arvopapereihin ei kuitenkaan kohdistu kysynnän muutoksia jälkimarkkinoilla, ja siksi niillä on vain niiden sisäinen arvo, mutta ei markkina-arvoa. Ei-jälkimarkkinakelpoisen arvopaperin todellisena arvona voidaan arvopaperin rakenteesta riippuen katsoa joko sen nimellisarvo, eräpäivänä maksettava määrä tai ostohinta korkoineen.
