Mikä on Intermarket Spread Swap
Markkinoiden välinen hajautettu vaihto on kahden joukkovelkakirjalainan vaihto saman markkinoiden eri osissa, mikä voi auttaa tuottamaan edullisemman tuotonjaon. Tuottoerot ovat erot, joiden maturiteetti, luottoluokitus ja riski ovat erilainaa. Yksi joukkovelkakirjalaina myydään ostettavaksi tai vaihdettavaksi toiselle arvopaperelle, jota pidetään jossain suhteessa ylivoimaisena.
Markkinoiden välinen swap-vaihto on liiketoimi, jonka tarkoituksena on hyödyntää tuottoeroa joukkovelkakirjamarkkina-alojen välillä.
JÄLKEEN ALALLINEN Intermarket-levitysvaihto
Markkinoiden väliset vaihtosopimukset perustuvat tuottoeroihin joukkovelkakirjalainojen välillä. Sopimuksen tekemällä osapuolet saavat altistumisen joukkovelkakirjalainoille joutumatta hallussaan arvopapereita suoraan. Intermarketin välinen swap on myös strategia yrittää parantaa sijoittajan asemaa hajauttamalla.
Intermarket-hajautusvaihtomahdollisuudet ovat olemassa, kun joukkovelkakirjalainojen välillä on luoton laatua tai ominaisuuseroja. Esimerkiksi sijoittajat vaihtaisivat valtion arvopapereita yritystodistuksiin, jos näiden kahden sijoituksen välillä on laaja luottoriskikorko ja koron odotetaan supistuvan. Yksi osapuoli maksaa korkovelkakirjojen tuoton, kun taas toinen maksaa rahoituskoron plus alkuperäisen vaihteluvälin. Kun korko kasvaa tai supistuu, osapuolet alkavat kasvattaa tai menettää vaihtosopimusta.
Esimerkki Intermarket Spread -vaihtosopimuksesta voi tapahtua tilanteessa, jossa joukkovelkakirjalainan sijoitustuottoprosentti muuttuu, joten sijoittaja “vaihtaa” sen paremmin suoriutuvalle. Esimerkiksi, jos yhden tyyppisellä joukkovelkakirjalainalla on historiallisesti ollut 2 prosentin tuottoprosentti, mutta tuottoeros paljastaa 3 prosentin eron, sijoittaja voi harkita joukkovelkakirjalainan vaihtoa tai olennaisesti myyntiä yrittääkseen pienentää eroa ja tuottaa suurempi voitto.
Kaupanvälisen kaupanvaihdon rajoitukset
Yksi tärkeä huomio markkinoiden välisessä swap-vaihdossa on sijoittajan pohtia, mikä johtaa tuottoeron eroon. Tyypillisesti joukkovelkakirjalainojen tuotot yleensä nousevat, kun niiden hinnat laskevat, mutta fiksu sijoittaja ottaa myös huomioon, mikä ajaa nousevia hintoja. Esimerkiksi laman aikana laaja tuottoero saattoi tosiasiassa edustaa kyseisen joukkovelkakirjalainan havaittua suurempaa riskiä pelkän edullisen hinnoittelun sijasta. Korkean riskin joukkovelkakirjojen ostaminen on päätös, jota sijoittajien ei pidä tehdä kevyesti.
