Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) perustettiin vuonna 1945 osana Bretton Woods -sopimusta vuotta aiemmin. IMF: n tavoitteena on edistää makrotaloudellista vakautta ja globaalia kasvua ja vähentää köyhyyttä ympäri maailmaa.
Mielenkiintoista on, että ekonomisti John Maynard Keynes ehdotti ensin ylikansallista valuuttaa, jota kutsutaan nimellä "Bancor" Bretton Woods -konferenssissa, mutta hänen ehdotuksensa hylättiin. Sen sijaan IMF hyväksyi sidotun valuuttakurssin järjestelmän, joka on sidottu kultaharkkojen arvoon. Maailman varantovarat olivat tuolloin Yhdysvaltain dollari ja kulta. Näitä kansainvälisesti ei kuitenkaan tarjonnut riittävästi varantoja, jotta IMF voisi toimia kunnolla. Suorittaakseen toimeksiantonsa IMF perusti vuonna 1969 erityisen nosto-oikeuden (SDR) lisäyksenä vakautuspyrkimyksien rahoittamiseksi.
Vuoteen 1973 mennessä alkuperäisestä Bretton Woods -järjestelmästä oli luovuttu melkein kokonaan. Presidentti Nixon rajoitti kullan ulosvirtausta Yhdysvalloista, ja tärkeimmät valuutat siirtyivät sidotusta järjestelmästä kelluvaan valuuttakurssijärjestelmään. SDR-järjestelmä on silti ollut menestyksekäs, sillä IMF on myöntänyt noin 183 miljardia SDR: ää ja tarjonnut tarvittavaa likviditeettiä ja luottoja globaalille rahoitusjärjestelmälle.
Miksi SDR-tiedostoja tarvitaan
IMF: n mukaan SDR (tai XDR) on kansainvälinen varantovarat täydentämään jäsenmaidensa virallisia rahavarantoja. Teknisesti SDR ei ole valuutta eikä vaatimus itse IMF: lle. Sen sijaan se on mahdollinen saatavuus IMF: n jäsenten valuuttoja vastaan.
SDR-allokaatio on edullinen menetelmä lisätä jäsenmaiden kansainvälisiin varantoihin, jolloin jäsenet voivat vähentää riippuvuuttaan kalliimmasta kotimaisesta tai ulkoisesta velasta. Kehitysmaat voivat käyttää SDR: iä maksuttomana vaihtoehtona valuuttavarannon keräämiselle kalliimmin keinoin, kuten lainanotolla tai vaihtotaseen ylijäämien ylläpitämisellä.
Jotkut kansainväliset organisaatiot käyttävät SDR: ää myös laskentayksikkönä, jossa valuuttakurssien vaihtelut olisivat liian äärimmäisiä. Tällaisia organisaatioita ovat Afrikan kehityspankki, Arabiemiirin valuuttarahasto, Kansainvälisten järjestelyjen keskuspankki ja Islamilainen kehityspankki. SDR: ää käyttämällä paikallisen valuutan vaihtelulla ei ole yhtä suurta vaikutusta. Vain IMF: n jäsenmaat voivat pitää SDR: ää, eivät yksityishenkilöt, sijoitusyhtiöt tai yritykset.
Vuodesta 2000 lähtien neljä maata kiinnitti valuutan SDR: n arvoon, vaikka IMFkin suostuisi tällaiseen toimintaan.
SDR: n arvo
SDR: n arvo vastasi alun perin yhtä Yhdysvaltain dollaria kerrallaan tai 0, 88671 grammaa kultaa. Kun kultastandardi vaihdettiin kelluvaan valuuttajärjestelmään, SDR arvioitiin sen sijaan maailman varantovaluuttojen koriin. Tällä hetkellä ostoskoriin sisältyy Yhdysvaltain dollari, Japanin jeni, Euro ja Ison-Britannian punta.
Joka viides vuosi IMF tarkistaa valuuttakorin komponentit varmistaakseen, että sen hallussa olevat edustavat yleisimmin käytettyjä maailman valuuttoja. On mahdollista, että kun seuraava tarkistus tapahtuu vuonna 2015, voidaan harkita enemmän valuuttoja kuin nykyiset neljä. Viimeaikaiset spekuloinnit siitä, että IMF saattaa lisätä Kiinan juania (CNY), tekisivät siitä ensimmäisen nousevan valuutan, joka lisätään IMF: n varantoihin.
SDR: n korkoa käytetään laskettaessa korkoja, jotka maksetaan SDR: n omistamilta IMF: n lainoilta. Kansainvälinen valuuttarahasto on myöntänyt erityisnosto-oikeuksia jäsenmailleen, ja niitä tukevat jäsenvaltioiden hallitusten täysi usko ja luotto.
Nykyään 1 SDR = 1, 3873 Yhdysvaltain dollaria, laskua hiukan yli 10% viimeisen 12 kuukauden aikana dollarin suhteen, mikä johtuu dollarin suhteellisesta vahvistumisesta suhteessa kolmeen muuhun SDR-korin valuuttaan.
Pohjaviiva
Erityiset nosto-oikeudet ovat maailmanreservivarat, joiden arvo perustuu neljän suurimman kansainvälisen valuutan koriin. IMF käyttää SDR-lainoja hätälainojen myöntämisessä. Kehitysmaat käyttävät niitä valuuttavarannon kasvattamiseen ilman tarvetta lainata korkealla korolla tai suorittaa vaihtotaseen ylijäämää talouskasvun vahingoksi. Vaikka SDR: t eivät itsessään ole valuuttoja ja niihin voi päästä vain IMF: n jäsenillä, niillä on ratkaiseva rooli makrotaloudellisen vakauden ja globaalin kasvun ylläpitämisessä tarjoamalla hätä likviditeettiä ja luottoa, kun perinteiset menetelmät eivät ole riittäviä.
