Rahavirta-indeksi (MFI) edustaa laajemmin käytetyn suhteellisen lujuusindeksin (RSI) tilavuuspainotettua mukautusta. RSI seuraa markkinoiden vauhtia nopeuden ja hintamuutosten muutoksen kautta, toisin kuin rahalaitos, joka tarkemmin tarkkailee osto- ja myyntipaineita kaupankäynnin volyymin vaihtelun perusteella.
Eroa rahalaitos- ja RSI-seurannassa
RSI: stä on tullut erittäin suosittu kauppiaiden ja teknisten analyytikoiden keskuudessa. Tyypillisesti kaavailtu 14 päivän tarkastelujakson aikana, RSI on sekä alueelle sidottu että tasoitettu, joten tulkinnat ovat yksinkertaisia ja helppo yhdistää muihin indikaattoreihin. RSI-kaavan perusrakenteet ovat keskimääräiset voitot ja tappiot arvopaperin hintamuutoksissa.
Rahalaitoksen kaava puolestaan käyttää tyypillistä hintaa ja vertaa sitä useisiin erilaisiin arvioihin rahavirroista arvopaperista ja siitä pois. Perustuen teoriaan, jonka mukaan volyymi edeltää hintaa, rahalaitos toimii kunnianhimoisempana indikaattorina kuin RSI. Erityisesti 14 päivän jaksot ovat myös oletusarvoja rahalaitokselle.
MFI: n ja RSI: n vahvuudet
Molemmat indikaattorit ovat nopeusoskillaattoreita, vaikka niiden katsotaan yleensä olevan erilaiset vahvuudet.
Monet elinkeinonharjoittajat katsovat, että RSI on luotettavampi osoittaessa härän ja karhun kehitystä keskilinjansa avulla, tarkkailemalla eroja ja yliostuneita / ylimyytyjä olosuhteita vastakohtana hintatoimenpiteille. Rahalaitos (vahvempana johtavana työkaluna) jättää johdonmukaisemmin perinteisen hintatoimenpiteen ja soveltuu parhaiten käännösten ja epäonnistuneiden signaalien havaitsemiseen. Eroavaisuudet ovat vakavammat rahalaitoksessa, joka lisää volyymiä trendin voimakkuuden ja hintojen havaitsemisen eron suurentamiseksi.
Niistä samankaltaisuuksista huolimatta MFI: tä ja RSI: tä voidaan tosiasiallisesti käyttää yhdessä signaalien vahvistamiseen. Rahalaitos on vähemmän perinteinen oskillaattori, ja sen taustalla oleva kaava perustuu suurelta osin volyymiin, ja siinä ei ole melkein yhtäkään serkkunsa keskimääräisestä hintakehityksestä.
