Sisällysluettelo
- Euroopan valtionvelkakriisi
- Kriisin historia
- Velkakriisiä edistävät syyt
- Kreikkalainen esimerkki Euroopan kriisistä
- "Brexit" ja Euroopan kriisi
- Italia ja Euroopan velkakriisi
- Lisävaikutukset
Mikä oli Euroopan valtionvelkakriisi?
Euroopan valtionvelan kriisi oli ajanjakso, jolloin useat Euroopan maat kokivat rahoituslaitosten romahtamisen, korkean valtion velan ja nopeasti kasvavat joukkovelkakirjojen tuottoerot valtion arvopapereissa.
Avainsanat
- Euroopan valtionvelan kriisi alkoi vuonna 2008 Islannin pankkijärjestelmän romahtaessa. Joitakin myötävaikuttavia syitä olivat vuosien 2007–2008 finanssikriisi ja vuoden 2008 suuri taantuma vuoteen 2012. Kriisi saavutti huippunsa vuosien 2010 ja 2012 välillä.
Yleisvelan yleiskatsaus
Kriisin historia
Velkakriisi alkoi vuonna 2008 Islannin pankkijärjestelmän romahtamisen jälkeen ja levisi sitten pääasiassa Portugaliin, Italiaan, Irlantiin, Kreikkaan ja Espanjaan vuonna 2009. Se on menettänyt luottamuksen eurooppalaisiin yrityksiin ja talouksiin.
Kriisiä hallitsivat lopulta euromaiden romahtamista ja taloudellista leviämistä pelkänneiden Euroopan maiden rahoitusvakuudet ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Luottoluokituslaitokset alensivat useiden euroalueen maiden velkoja.
Kreikan velka siirtyi jossain vaiheessa roskapostitilaan. Talousapuvaroja saaneiden maiden piti noudattaa säästötoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli hidastaa julkisen sektorin velan kasvua osana lainasopimuksia.
Velkakriisiä edistävät syyt
Joitakin vaikuttaneita syitä olivat vuosien 2007–2008 finanssikriisi, vuosien 2008–2012 suuri taantuma, kiinteistömarkkinakriisi ja kiinteistökuplat useissa maissa. Myös reunavaltioiden finanssipolitiikka suhteessa julkisiin menoihin ja tuloihin vaikutti osaltaan.
Vuoden 2009 loppuun mennessä euroalueen syrjäiset jäsenvaltiot Kreikka, Espanja, Irlanti, Portugali ja Kypros eivät pystyneet maksamaan tai jälleenrahoittamaan julkista velkaaan tai pelastamaan vaikeuksissa olevat pankkinsa ilman kolmansien osapuolten rahoituslaitosten apua. Näihin kuuluivat Euroopan keskuspankki (EKP), IMF ja lopulta Euroopan rahoitusvakausväline (EFSF).
Kreikka paljasti myös vuonna 2009, että sen entinen hallitus oli ilmoittanut alijäämästään huomattavasti, mikä merkitsee EU: n politiikan rikkomista ja rohkaisee pelkoja euron romahtamisesta poliittisen ja taloudellisen leviämisen kautta.
Seitsemäntoista euroalueen maata äänesti EFSF: n perustamisesta vuonna 2010 erityisesti kriisin torjumiseksi ja auttamiseksi. Euroopan valtionvelan kriisi saavutti huipunsa vuosina 2010–2012.
Koska pelko liiallisesta valtionvelkaantumisesta lisääntyi, lainanantajat vaativat korkeampia korkoja euroalueen valtioilta vuonna 2010, koska korkea velka- ja alijäämätaso vaikeutti näiden maiden budjettialijäämien rahoittamista silloin, kun niiden talouskasvu oli alhainen. Jotkut asianomaiset maat nostivat veroja ja leikkasivat menoja kriisin torjumiseksi, mikä vaikutti sosiaaliseen järkytykseen niiden rajojen sisällä ja luottamuksen kriisiin johtajuudessa, etenkin Kreikassa. Useiden näiden maiden, kuten Kreikan, Portugalin ja Irlannin, valtionvelat laskettiin kansainvälisen luottoluokituslaitoksen kriisin aikana räjähdysasemaksi, mikä pahensi sijoittajien pelkoja.
Vuoden 2012 raportissa Yhdysvaltain kongressille todettiin seuraavaa: ”Euroalueen velkakriisi alkoi vuoden 2009 lopulla, kun Kreikan uusi hallitus paljasti, että aiemmat hallitukset olivat ilmoittaneet väärin julkisen talouden tietoja. Odotettua korkeammat alijäämätasot heikensivät sijoittajien luottamusta aiheuttaen joukkolainojen korkojen nousun kestämättömälle tasolle. Pelot levisivät nopeasti siitä, että useiden euroalueen maiden julkisen talouden rahoitusasema ja velkatasot eivät olleet kestäviä."
Kreikkalainen esimerkki Euroopan kriisistä
Vuoden 2010 alkupuolella kehitys heijastui valtion joukkovelkakirjalainojen korkojen nousevien korkojen nousussa Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja etenkin Saksan syrjäisten jäsenvaltioiden välillä.
Kreikan tuotot erottuivat sen kanssa, että Kreikka tarvitsi euroalueen tukea toukokuuhun 2010 mennessä. Kreikka sai seuraavina vuosina useita EU: n ja IMF: n tukia vastineeksi EU: n valtuuttamista säästötoimenpiteistä julkisten menojen vähentämiseksi ja verojen huomattavasta korotuksesta. Maan talouden taantuma jatkui. Nämä toimenpiteet yhdessä taloudellisen tilanteen kanssa aiheuttivat sosiaalista levottomuutta. Jaetun poliittisen ja verotuksellisen johdon kanssa Kreikka joutui suvereeniin laiminlyöntiin kesäkuussa 2015.
Kreikan kansalaiset äänestivät seuraavan kuukauden pelastuslaitosta ja muita EU: n säästötoimenpiteitä vastaan. Tämä päätös herätti mahdollisuuden, että Kreikka jättää kokonaan Euroopan rahaliiton (EMU). Kansakunnan vetäytyminen EMU: sta on ennennäkemätöntä, ja jos se palasi käyttämään Drachmaa, spekuloidut vaikutukset Kreikan talouteen vaihtelivat talouden kokonaisromahduksesta yllättävän toipumiseen.
Kuten Reuters ilmoitti tammikuussa 2018, Kreikan talous on edelleen erittäin epävarma ja työttömyysaste on noin 21 prosenttia.
"Brexit" ja Euroopan kriisi
Yhdistynyt kuningaskunta päätti kesäkuussa 2016 poistua Euroopan unionista kansanäänestyksessä. Tämä äänestys ruokki euroskeptisiä koko mantereella, ja keinottelu rohkaisi muita maita poistumaan EU: sta.
On yleinen käsitys, että tämä liike kasvoi velkakriisin aikana, ja kampanjoissa on kuvattu EU: ta "uppoavana laivana". Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestys lähetti järkyttäviä aaltoja talouden läpi. Sijoittajat pakenivat turvallisuuteen, jolloin useat valtion tuotot laskivat negatiiviseen arvoon, ja Ison-Britannian punta oli alimmillaan dollaria vastaan vuodesta 1985 lähtien. S&P 500 ja Dow Jones romahtivat, toipuivat seuraavina viikkoina, kunnes saavuttivat kaikkien aikojen ennätykset sijoittajien sijoitusmahdollisuudet loppuivat negatiivisten tuottojen vuoksi.
Italia ja Euroopan velkakriisi
Brexitin, kyseenalaisten poliitikkojen ja huonosti hoidetun finanssijärjestelmän aiheuttama markkinoiden epävakauden yhdistelmä pahensi Italian pankkien tilannetta vuoden 2016 puolivälissä. Huikea 17% Italian lainoista, noin 400 miljardin dollarin arvosta, oli roskaa, ja pankit tarvitsivat merkittävää pelastuslainaa.
Italian pankkien täydellinen romahdus on väitetysti suurempi riski Euroopan taloudelle kuin Kreikan, Espanjan tai Portugalin romahdus, koska Italian talous on paljon suurempi. Italia on toistuvasti pyytänyt apua EU: lta, mutta EU on äskettäin ottanut käyttöön pelastamista koskevat säännöt, jotka kieltävät maita viemästä finanssilaitoksia veronmaksajien rahoilla sijoittajia ottamatta ensimmäistä tappiota. Saksa on ollut selvä, että EU ei tiukenna näitä sääntöjä Italialle.
Lisävaikutukset
Irlanti seurasi Kreikkaa vaatiessaan pelastuspalvelua marraskuussa 2010, Portugalin seurauksena toukokuussa 2011. Italia ja Espanja olivat myös haavoittuvia. Espanja ja Kypros vaativat virallista apua kesäkuussa 2012.
Irlannin, Portugalin ja Espanjan tilanne oli parantunut vuoteen 2014 mennessä monien verouudistusten, kotimaisten säästötoimenpiteiden ja muiden ainutlaatuisten taloudellisten tekijöiden vuoksi. Tie kokonaan talouden elpymiseen on kuitenkin odotettavissa pitkä, sillä Italiassa on alkamassa pankkikriisi ja Brexitin jälkeinen epävakaus.
