Mikä on hyötyjen jakamismenetelmä?
Jotkut yritykset, jotka tarjoavat työntekijöilleen vanhuuseläkkeitä, päättävät rahoittaa niitä etuuksien jakamismenetelmällä. Tässä järjestelmässä työntekijä maksaa osan palkasta rahastolle, kun taas yritys suorittaa yhden vuosimaksun. Maksu voi olla kiinteä dollarimäärä tai prosenttiosuus palkasta.
Hyötyjen jakamismenetelmän ymmärtäminen
Sekä työntekijän maksu että yrityksen vastaava maksu menevät rahastoon, joka sijoitetaan pitkäaikaisiin varoihin. Ajan myötä siitä kasvaa eläkerahasto, joka maksetaan työntekijälle säännöllisten eläkemaksujen muodossa.
Lähes kaikissa eläkejärjestelmissä jokaisen eläkeläisen saama etuus perustuu henkilön palkkaan ajan myötä. Parhaiten maksetut eläkkeet johtuvat korkeimmista korvaustasoista ja eniten palveluksessa olleista tai molemmista. Tyypillisesti on ansaintajakso, joten työntekijät, jotka jäävät töihin vain lyhyen ajan, eivät saa eläkettä.
Yleensä eläke maksetaan eläkkeenä. Etuuksien jakamismenetelmällä maksetaan työnantajalle jokaisesta palvelusvuodesta.
Kunkin yrityksen etuuksienjakomenetelmän yksityiskohdat on tyypillisesti katettu yhtiön työsuhde-etuussuunnitelmassa.
Hyötyjen jakamismenetelmän näkökohdat
Etuuksien jakamismenetelmää käyttävän yrityksen on otettava huomioon, että eläkejärjestelmän rahoittamisen kustannukset voivat kasvaa tasaisesti vuodesta toiseen, ainakin tietyillä työntekijäryhmillä. Näitä kustannuksia voidaan suurentaa hyötyjen jakamismenetelmällä.
Useimpien suunnitelmien jäsenyys on kuitenkin avoin, ja uudet, nuoremmat jäsenet liittyvät säännöllisesti. Tärkeintä on ylläpitää tasapainoa. Niin kauan kuin työntekijöiden keski-ikä on suhteellisen vakaa, nuorempien jäsenten alhaiset kustannukset tasapainottavat ikääntyneiden työntekijöiden korkeita kustannuksia pitäen maksuosuudet suhteellisen yhdenmukaisina.
Kaikkien asioiden ollessa tasa-arvoiset, hyötyjen jakamismenetelmät johtavat tyypillisesti alempaan rahoitustasoon kuin kustannusten jakamismenetelmät.
Kustannusten jakamismenetelmissä tarkastellaan etuuksien kokonaiskustannuksia, riippumatta siitä, miten kertyneet määrät jaetaan tasan kaikille palvelusvuosille. Esimerkiksi aggregoidun tason kustannusmenetelmä ottaa tyypillisesti etuuksien nykyarvon vähennettynä omaisuuserillä ja jakaa ylimääräisen määrän osallistujien tulevalle palkanlaskennalle. Kokonaiskustannusmenetelmissä otetaan muun muassa huomioon koko ryhmä, ja suunnitelman kustannukset lasketaan yleensä prosentteina vuotuisesta palkkasummasta. Lisäksi prosenttia oikaistaan vuosittain, jos vakuutusmatemaattisia voittoja tai tappioita on.
