Mikä on riskien säilyttämisryhmä (RRG)
Riskien säilyttämisryhmä (RRG) on valtion vakuuttama vakuutusyhtiö, joka vakuuttaa kaupallisia yrityksiä ja julkisyhteisöjä vastuuriskeiltä. Riskien säilyttämisryhmät perustettiin liittovaltion vastuullisuusriskien säilyttämistä koskevalla lailla, joka on perustettu vuonna 1986. Liitännäisriskiryhmän jäsenen on oltava yritys.
JAKAUTUMINEN Riskien säilyttämisryhmä (RRG)
Riskien säilyttämisryhmiä kohdellaan eri tavalla kuin perinteisiä vakuutusyhtiöitä. Heidät vapautetaan velvollisuudesta hankkia valtion lisenssi jokaisessa osavaltiossa, jossa he toimivat, ja he ovat myös vapautettuja vakuutuksia säätelevistä valtion laeista. Esimerkiksi riskin säilyttämisryhmä on vapautettu osallistumisesta valtion takuurahastoihin, mikä voi alentaa vakuutuskuluja, mutta voi myös lisätä mahdollisuutta, että vakuutuksenottajilla ei ole pääsyä valtion varoihin ryhmän epäonnistumisen yhteydessä. Kaikissa riskin säilyttämisryhmän antamissa vakuutuksissa on oltava liittovaltion varoitus, joka osoittaa, että politiikkaa ei säännellä samalla tavalla kuin tavallisia vakuutuksia.
Riskien säilyttämisryhmät ovat keskinäisiä yrityksiä, mikä tarkoittaa, että ne omistavat ryhmän jäsenet. Niille voidaan myöntää lisenssit tavanomaisina keskinäisinä vakuutuksenantajina, mutta he voivat myös olla lisensoituja sidonnaisvakuuttajana, joka on emoyhtiön järjestämä yritys nimenomaan tarjotakseen emoyhtiölle vakuutusturvaa. Esimerkkejä RRG-politiikkojen suojaamista riskeistä ovat lääketieteelliset ja oikeudelliset väärinkäytökset, mutta tulvan aiheuttamat omaisuusvahingot eivät ole katettu riski. Vakuutukset voivat olla yksityisryhmien, kuten lakiasiaintoimistojen, omistuksessa, mutta niitä voivat ostaa myös julkiset yliopistot tai lääninhallinnot. RRG: n jäsenten on osallistuttava vastaavaan toimintaan tai läheisesti vastuuseen liittyvien vastuiden suhteen minkä tahansa asiaan liittyvän tai yhteisen liiketoimintaan liittyvän vastuun, kaupan, tuotteen, palvelun tai lähtökohdan perusteella.
Riskiä säilyttävien ryhmien lukumäärä todennäköisesti kasvaa, kun vakuutusta ei ole käytettävissä tai se ei ole kohtuuhintaisia. Vaikka ne saattavat olla suosittuja joissakin liiketoimintaympäristöissä, niiden on kuitenkin noudatettava tiettyjä valtion säännöksiä, mukaan lukien syrjimättömyyttä ja petosten torjuntaa koskevat vaatimukset. Riskien säilyttämisryhmiä voidaan myös vaatia toimittamaan sääntelijöille lisätietoja rahoituksestaan varmistaakseen, että ne ovat taloudellisesti vakaita.
Riskien säilyttämisryhmien edut
- Ohjelman ohjausPitkän aikavälin korkotason vakausYhdenmukaistettu tappioiden hallinta ja riskienhallintakäytännötJakot jaettavat hyvää tappiokokemustaPääsy jälleenvakuutusmarkkinoilleStakaava vastuuvelvollisuus kohtuuhintaanMultivaltion toiminta
Riskien säilyttämisryhmien historia
McCarran-Ferguson-lain mukaan suurin osa vakuutusasioista säädetään valtion tasolla eikä liittovaltion tasolla. 1970-luvun lopulla monet yritykset eivät kuitenkaan pystyneet saamaan tuotevastuuvakuutta hinnalla millä hyvänsä, ja tilanne vaati kongressin toimimaan. Useiden vuosien tutkimuksen jälkeen se hyväksyi vuoden 1981 tuotevastuun riskien säilyttämistä koskevan lain, jonka mukaan yksityishenkilöt tai yritykset, joilla on samankaltainen tai vastaava vastuu, voivat muodostaa "riskien säilyttämisryhmät" itsevakuutusta varten. Lakia sovellettiin vain tuotevastuuseen ja suoritettuun toimintavakuutukseen.
1980-luvun lopulla, kun yritykset kohtasivat samanlaisia ongelmia saadakseen muun tyyppisiä vastuuvakuutuksia, kongressi jatkoi vastuun vastuun säilyttämistä koskevan lain (LRRA) hyväksymistä, joka laajensi alkuperäisen tuotevastuuriskin säilyttämislain ulottuvuuden kaupalliseen vastuuvakuutukseen. LRRA: n mukaan kotijäsenvaltio on vastuussa riskien säilyttämisryhmän muodostumisen ja toiminnan sääntelystä.
LRRA estää "kaikkia valtion lakeja, määräyksiä tai määräyksiä siltä osin kuin tällainen laki, sääntö, asetus tai määräys tekisi lainvastaiseksi tai säätäisi suoraan tai epäsuorasti riskien säilyttämisryhmän toimintaa". LRRA myös kieltää valtioita antamasta säännöksiä, joilla syrjitään riskien säilyttämisryhmiä.
