Kertaluonteinen erä on tuloslaskelman voitto, tappio tai kulu, joka on luonteeltaan kertaluonteinen ja jota ei siten pidetä osana yhtiön jatkuvaa liiketoimintaa. Jotta saadaan tarkka mittari yrityksen toiminnan tuloksesta, analyytikot ja sijoittajat jättävät yleensä kertaluonteiset erät arvioidessaan yritystä. Kertaluonteiset erät vahingoittavat usein tuloja, mutta niillä saattaa olla toisinaan positiivinen vaikutus.
Kertaluonteisen erän rikkoutuminen
Kertaluonteiset erät kirjataan toimintakuluihin tai käyttökatteen alapuolelle, ja johto tunnistaa ne sitten "kertaluonteisiksi" keskusteluissaan taloudellisista tuloksista tai sijoittajille tarkoitetusta lisäaineistosta. Tuloslaskelman kertaluonteiset erät voivat olla itsestään selviäviä tai yhtiö keskustelee niistä edellä kuvatulla tavalla.
Kertaluonteisten erien raportointi erikseen on tärkeää taloudellisen raportoinnin avoimuuden varmistamiseksi. Kertaluonteiset erät ovat täsmälleen sellaisia - johto ei odota niiden esiintyvän uudelleen - joten näiden erien erottaminen nimenomaisesti tuloslaskelmaan tai johdon keskusteluun mahdollistaa paremman arvioinnin liiketoiminnan jatkuvasta tulontuottokyvystä. Johto merkitsee tietyt kertaluonteiset erät, mutta onko erilainen kysymys se, uskovatko analyytikot tai sijoittajat, että ne ovat todella kertaluonteisia eikä mahdollisesti kerran kerrallaan.
Kertaluonteiset erät voivat sisältää:
- tappio velan ja sijoitustoimenpiteiden ennenaikaisesta eläkkeelle siirtymisestä tai luovutukseen liittyvistä kuluista, jotka johtuvat omaisuuden myynnistä, satunnaiset juridiset kulut, luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen kustannuslaskelma, joka johtuu kirjanpitoperiaatteiden muutoksesta
Kertaluonteisten erien käsittelyllä on useita vaikutuksia, jotka liittyvät yrityksen tuloksen analysointiin ja sen osakkeiden, luottosopimusten ja johdon palkitsemisjärjestelmien arvonmääritykseen. Analyytikon tulisi joutua tekemään muutoksia tuloslaskelmaan tuottaakseen "puhtaan" kuvan käyttökatteesta, käyttökatteesta ja nettotuloista, joista lasketaan hintakertoimet. Velkasopimuksissa olisi eriteltävä poissulkemiset tiettyjen kovenanttien laskemiselle. Myös johdon palkkasuunnitelmissa olisi selitettävä, kuinka kertaluonteisia eriä käsitellään korvauskaavoissa.
