FIFO-menetelmää (first-in, first-out) voidaan käyttää verojen minimoimiseen nousevien hintojen aikana, koska korkeammat varastonhinnat auttavat lisäämään yrityksen myytyjen tavaroiden kustannuksia (COGS), vähentämään sen tuloja ennen korkoja, verot, poistot ja arvonalentumiset (EBITDA) ja vähentävät sen vuoksi ansaitsemismäärää, jota käytettiin verojen määrän laskemiseen.
FIFO-menetelmällä käytetään ensin uusimpia myytäväksi tarkoitettuja varastotavaroita. Hintojen nousuaikoina tämä tarkoittaa, että vanhempi, halvempi varasto pysyy yhtiön kirjanpidossa taseessa olevan vaihto-omaisuuden muodossa. Uudempaa, kalliimpaa varastoa käytetään tavaroiden tai palveluiden myyntiin, ja se poistetaan taseesta ja kirjataan tuloslaskelmaan COGS-muodossa.
Koska tulot miinus COGS vastaa bruttovoittoa, vähentää FIFO-varastomenetelmää nousevien hintojen aikana bruttovoittoa, joka pienentää sitten kaikkia muita voitotasoja ja verojen määrää. Tämä vähentää myös nettotulosta.
Hintojen laskun aikana FIFO: n varastomenojen menetelmän käyttäminen lisäisi kuitenkin verojen määrää. Koska hinnat laskisivat tässä skenaariossa, yrityksen tuotteen myyntiin käytetty varastot olisivat pienemmät kuin sen kirjanpidossa pidettävät varastot, ja siten bruttovoitto olisi suurempi. Tämä lisäisi kaikkia muita voitotasoja ja verojen määrää. Tämä lisäisi myös kokonaistulosta.
