Vuonna 2015 Euroopan unioni (EU) oli muuttumassa. Suuria pankki-ongelmia esiintyi Deutsche Bank AG: ssä (NYSE: DB), Credit Suisse Group AG: ssä (NYSE: CS) ja käytännöllisesti katsoen kaikissa italialaisissa rahoituslaitoksissa. Kreikka kärsi taloudellisesti, ja useille muille maille näytti olevan tarkoitettu sama. Vuonna 2016 Iso-Britannia äänesti poistuvan EU: sta Brexit-äänestyksellä, ja Euroopan keskuspankki (EKP) otti käyttöön negatiiviset korot epätoivoisessa yrityksessä vauhdittaa kasvua. Mutta vuonna 2017 vuorovesi kääntyi.
Euron nykytila
Euroalueella oli vuoden 2017 paras vuosi kymmenessä, mikä osoitti, että se oli lopulta nousemassa euroa uhkaavasta velkakriisistä. Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin mukaan euroalue laajeni 2, 5% vuonna 2017, mikä ylitti Yhdysvaltojen kasvun 2, 3%: iin. Kreikka selviytyi pelastusasemaansa vuoden 2018 puoliväliin mennessä, ja muut maat, jotka kärsivät vuoden 2008 suuren taantuman jälkeen, olivat vahvempia ja näkevät vähemmän työttömyyttä. Euron kurssi vahvistui dollariin nähden, vaikka tämä tekee viennistä vyöhykkeeltä vähemmän kilpailukykyistä maailmanlaajuisesti. Kun euroalueella oli lopulta talouden nousu, mitä tapahtuisi, jos uusi lama tapahtuisi ja euro romahtaa?
Schengen-alueen päättyminen
Romahtunut euro vaarantaisi todennäköisesti ns. Schengen-alueen, joka on nimetty vuoden 1995 Schengen-sopimuksesta. Tämän sopimuksen nojalla 26 erillistä Euroopan maata sopi ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden sallimisesta euroalueen rajoissa. Kaikki EU: n jäsenet eivät ole myöskään Schengen-jäseniä, eivätkä kaikki Schengen-alueen osallistujat ole osa EU: ta, mutta euron romahtaminen vaikuttaisi kuitenkin alueen maihin ja sen ulkopuolelle.
Taloudellisesti on mahdollista olla kilpailevia valuuttoja samassa talousvyöhykkeessä. Mikään ei estä saksalaisia tai italialaisia kaupasta esimerkiksi Saksan Saksan markoilla ja esimerkiksi Italian liiralla. Tämä skenaario vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska euron lopettaminen lisäisi painostusta koko EU: n kokeen purkamiseksi.
Jos Schengen putoaa, euroalueen maiden on toteutettava rajavalvonta, tarkastuspisteet ja muut sisäiset määräykset, jotka on aiemmin poistettu Schengenin sopimuksesta. Tämän kustannukset siirtyvät yksityisille yrityksille, etenkin mantereen kuljetuksiin tai matkailuun luottaville yrityksille.
Jos tuontikiintiöt tai tariffit ovat toteutettu eri jäsenmaissa ja siltä osin kuin näitä toimenpiteitä vastavuoroisesti hoidetaan muualla, kansainvälinen kauppa ja talouskasvu heikentyvät vastaavasti. Euron romahdus vaikuttaisi useampaan kuin Euroopan maihin, vaikkakin epävarmoilla tavoilla. Muilla alueilla, etenkin Pohjois-Amerikan ja Aasian tärkeimmillä kauppakumppaneilla, olisi taloudellisia ja mahdollisesti poliittisia seurauksia.
Vaikutus EU: n ulkopuolella
Monet oletetut taloudelliset hyödyt EU: n sisällä eivät siirry ulkoisille kauppakumppaneille. Työn ja pääoman vapaudet eivät ulotu esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Kiinaan, paitsi jos ulkomaiset kuluttajat ja tuottajat pääsevät jäsenmaahan. Tämä vaikeuttaa mahdollisen laskeuman ennakointia, koska on mahdollista, että entistä tiukempi kasvua edistävä politiikka voisi korvata Brysselissä istuvan byrokraattisen supervaltion. Toisaalta lisääntynyt taloudellinen eristäytyminen nationalistisista liikkeistä uhkaa kansainvälisiä yrityksiä ja rahoitusmarkkinoita.
Lyhyellä aikavälillä markkinat reagoivat todennäköisesti kielteisesti lisääntyneeseen epävarmuuteen. EU on tunnettu hyödyke, vaikkakin epätäydellinen, ja markkinat pitävät ennustettavuudesta. Pidemmällä aikavälillä markkinat voisivat kuitenkin hyötyä jälleen kasvavasta Euroopasta. Vuosina 2010-2015 Eurooppa jäi reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) kasvusta huomattavasti jäljelle Amerikan, Afrikan, Aasian ja Tyynenmeren alueista. Jos euron jälkeinen maailma palauttaa Manner-Euroopan kilpailukykyiseen talouskasvuun, on erittäin todennäköistä, että maailmantalous hyötyy siitä.
Vaihtaminen takaisin kansallisiin valuuttoihin
Virallista termiä euron poistumiselle ja vanhan valuutan asentamiselle kutsutaan ”redenomination”. Tällainen muuntaminen olisi melkein varmasti vähemmän monimutkaista kuin euron käyttöönoton koordinointi vuonna 2002, mutta sijoittajien tulee silti olla varovaisia epävarmuudesta.
Uudelleen nimeäminen edellyttäisi kahta laajaa muutosta. Ensimmäinen on uuden valuutan virallinen käyttöönotto yhden kansakunnan rajoissa. Tämä tarkoittaa nykyisten palkkojen, hintojen ja muiden arvojen mukauttamista uuteen rahaan suunnilleen suhteessa. Toiseksi valuutan kansainvälinen arvo olisi hinnoiteltava valuuttamarkkinoille. Tämä perustuu moniin tekijöihin, mukaan lukien kunkin kansallisen hallituksen tuotantokapasiteetti ja devalvoidun valuutan suhteellinen riski.
On todennäköistä, että monet velkaantuneet maat, joilla on paljon ulkomaisia velkojia, kuten Kreikka, yrittäisivät uudelleen nimitystä vähentääkseen todellista takaisinmaksutaakkaa. Yksi tapa saavuttaa tämä on määrittää uudelleen inflaatio ja aloittaa heti voimakas inflaatio takaisinmaksetun velan ostovoiman vähentämiseksi. Taloustieteilijät kutsuvat tätä joskus "välittömäksi sisäiseksi devalvaatioksi". Tällaisen politiikan haittapuoli on, että se aiheuttaa tuhoa maan devalvoituneessa taloudessa, koska pankkitilit, eläkkeet, palkat ja omaisuuserät kärsivät.
Vuosina 1867–1918 pysyneen Itä-Unkarin imperiumin romahtamisen jälkeen löytyy läheisiä historiallisia samankaltaisuuksia. Imperiumin hajoamisen jälkeen monet jäsenmaat toivoivat pitävänsä Itä-Unkarin kruunun valuuttana. Valitettavasti useat vastuuttomat hallitukset käyttivät erittäin ekspansiivista rahapolitiikkaa maksaakseen toisen maailmansodan korkeat velat, mikä aiheutti hyperinflaation Itävallassa 1920-luvun alkupuolella. Slovenia, Unkari ja muut kokivat saman osan. Vuoteen 1930 mennessä jokaisen entisen jäsenmaan oli käytettävä uutta valuuttaa, jota usein tukevat kulta tai hopea.
Vaikutus pankkitoimintaan, valuuttakauppaan ja kansainväliseen kauppaan
Jos ainoa muutos oli euron korvaaminen kilpailevilla kansallisilla valuutoilla, euron poistaminen aiheuttaisi vain todellisia pitkän aikavälin muutoksia rahapolitiikassa. Alun perin euroalue myytiin konseptin avulla luoda eurooppalainen vastine Yhdysvaltain keskuspankille. Euron poistaminen hajauttaisi raha-auktoriteetin takaisin jäsenmaihin. esimerkiksi saksalainen keskuspankki valvoisi korkoja ja rahan tarjontaa Saksassa, kun taas Portugalin keskuspankki valvoisi niitä Portugalissa.
Pankit voisivat pääomarahoittaa uudelleen kansallisessa valuutassaan, vaikka niiden olisi todennäköisesti pidettävä aktiivisemmat valuuttasaldot alueellisessa kaupassa ja sovinnossa. Eri valuuttakurssit muuttaisivat joidenkin kansainvälisesti pidettävien omaisuuserien suhteellisia arvoja, ja vähemmän inflaatioisilla Euroopan työmarkkinoilla työskentelevien työntekijöiden tulot kasvavat suhteellisesti verrattuna Euroopan hallituksiin, joiden rahapolitiikka on löysä. Esimerkiksi on todennäköistä, että erittäin tuottavan Saksan työntekijöillä on helpompi aika tarjota vähemmän tuottavissa Sloveniassa tuotettuja tuotteita ja palveluita.
On kuitenkin epätodennäköistä, että muut talouspolitiikat pysyisivät ennallaan, jos euro epäonnistuisi. Vaikka EU teknisesti selviäisi, maahanmuuttoa tai kauppaa voitaisiin ottaa käyttöön muita rajoituksia. Euroa kannattavat puolueet kärsivät todennäköisesti poliittisista seurauksista, mikä antaa kansallismielisille puolueille mahdollisuuden saada vaikutusvaltaa ja toteuttaa uutta finanssipolitiikkaa. Jos myös Schengen epäonnistuu, taloudelliset seuraukset voivat olla erittäin haitallisia, vaikka vain lyhyellä aikavälillä.
