Mikä on pääoman kirjanpito
Oman pääoman ehtoinen kirjanpito, tai jota kutsutaan joskus pääomaosuusmenetelmäksi, on kirjanpitoprosessi osakkuusyhtiöihin tai yhteisöihin tehtyjen sijoitusten kirjaamiseksi. Pääomaosuuslaskentamenetelmää käytetään yleensä silloin, kun sijoittaja tai holdingyhtiö omistaa 20–50% osakkuusyhtiön äänivallasta.
Tätä kirjanpitomenetelmää käytetään vain silloin, kun sijoittajalla on merkittävä vaikutus sijoituskohteeseen. Pääomaosuusmenetelmää käytettäessä sijoittaja kirjaa vain oman osuutensa sijoituskohteen voitoista ja tappioista ajanjaksoina, jolloin nämä voitot ja tappiot heijastuvat myös sijoituskohteen tilinpäätökseen (kuten laskettaessa velan pääomituksella) suhde). Jos sijoittava yhteisö kirjaa voittoa tai tappiota, se heijastuu tuloslaskelmaan. Mahdollisesti kirjattu voitto kasvattaa myös sijoittavan yksikön kirjaamaa sijoitusta, kun taas kirjattu tappio vähentää sijoitusta.
Oman pääoman kirjanpito
Osakelaskennassa suurin huomio on sijoittajien vaikutusvalta sijoituskohteen operatiivisiin tai taloudellisiin päätöksiin. Jos sijoituskohteessa ei ole merkittävää vaikutusta, sijoittaja käyttää sen sijaan kustannusmenetelmää sijoitusosuutensa osakkuusyritykseen.
Vaikka mikään tarkka toimenpide ei pysty mittaamaan tarkkaa vaikutustasoa, useisiin toiminta- ja finanssipolitiikan yleisiin indikaattoreihin sisältyy:
- Hallituksen edustusPoliittinen osallistuminenIntra-yhteisötapahtumat, jotka ovat olennaisiaIntra-yhteisöjohtajien henkilöstövaihdotTeknologinen riippuvuusSijoittajan omistusosuus verrattuna muihin sijoittajiin
Kun sijoittaja hankkii vähintään 20 prosenttia sijoituskohteen äänimäärästä, oletetaan, että ilman päinvastaista näyttöä sijoittajalla on kyky vaikuttaa merkittävästi sijoituskohteeseen. Sitä vastoin, kun omistusosuus on alle 20%, oletetaan, että sijoittajalla ei ole merkittävää vaikutusvaltaa sijoituskohteeseen, ellei hän toisin osoita tällaista kykyä.
Mielenkiintoista on, että toisen osapuolen huomattava tai edes enemmistöosakkuus sijoituskohteessa ei välttämättä estä sijoittajaa olemasta myös merkittävää vaikutusvaltaa sijoituskohteessa. Esimerkiksi monilla merkittävillä institutionaalisilla sijoittajilla voi olla implisiittisempi määräysvalta kuin heidän absoluuttisen omistajuutensa yleensä mahdollistaisi.
