Mikä on klintonomia?
Clintonomics viittaa presidentti Bill Clintonin, joka oli Yhdysvaltojen presidentti vuosina 1993-2001, julkistamaan talousfilosofiaan ja politiikkoihin.
Klintonomiaa sovelletaan kauden aikana käytetyssä finanssi- ja rahapolitiikassa, jota leimasivat budjettialijäämien supistuminen, alhaiset korot ja globalisaatio. Globalisaation ensisijainen muoto oli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) hyväksyminen ja Kiinan rohkaiseminen liittymään Maailman kauppajärjestöön (WTO).
Avainsanat
- Clintonomics viittaa talous- ja finanssipolitiikkaan, jonka presidentti Bill Clinton on esittänyt kahdella toimikaudellaan vuosina 1993-2001. Clintonin talouspolitiikkaa korostettiin alijäämien vähentämisellä ja NAFTA-sopimuksen, vapaakauppasopimuksen, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksiko.Jotkut ovat kritisoineet Clintonin talouspolitiikkaa liian lievässä suhteessa sääntelyn purkamiseen, joka on saattanut johtaa vuoden 2008 finanssikriisiin, samoin kuin vapaakauppasopimuksiin, jotka eivät ole ehkä suosineet amerikkalaisia työntekijöitä.
Klintonomian ymmärtäminen
Bill Clinton astui virkaansa, kun Yhdysvallat oli toipumassa vielä vuonna 1991 alkaneesta suuresta taantumasta. Maa kärsi korkojen noususta ja Yhdysvaltain julkisen velan hintojen laskusta kasvavien budjettialijäämien seurauksena. Hänen ensimmäinen merkittävä talouslainsäädäntö, alijäämien vähentämistä koskeva laki vuonna 1993, antoi budjettileikkauksia ja veronkorotuksia varakkaille amerikkalaisille. Liike oli poliittisesti epäsuosittu, mutta rauhoitti joukkovelkakirjamarkkinoita.
Alijäämän supistamistoimenpiteet antoivat keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspanin pitää korot suhteellisen alhaisina, mikä auttoi johtamaan yrityssijoitusten nousuun, joka nosti talouskasvun ja osakemarkkinat korkeammaksi koko 1990-luvun ajan. Greenspania kuitenkin hyökätään myöhemmin pitämään korot liian alhaisina, mikä kriitikkojen mukaan auttoi kannustamaan 2000-luvun kiinteistökuplia.
Klintonomia ja vapaa kauppa
Toinen Clintonomicsin peruspilari oli omistautuminen vapaalle kaupalle. Presidentti Clinton peri neuvottelut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta (NAFTA) edeltäjältään George HW Bushilta. Vapaakauppasopimuksia tuolloin tuki entistä innostuneemmin republikaanipuolue, kun taas demokraatit ja heidän työväen liittolaisensa olivat huolissaan tällaisten kauppojen vaikutuksista työpaikkoihin ja työntekijöiden palkkoihin.
Clinton allekirjoitti NAFTA: n lakiin muutettuaan sopimusta työvoiman ja ympäristönsuojelun kanssa. Tämä muutos oli toinen tapa, jolla hän erottui muista demokraateista. Clinton tuki myös Kiinan liittymistä Maailman kauppajärjestöön (WTO), johon se liittyi vuonna 2001.
Clinton ei ole ainoa presidentti, jolla on hänen nimensä mukainen talouspolitiikka. Reaganomiikka ja trumponomiikka ovat kaksi muuta nykyaikaista inkarnaatiota.
Klintonomian kritiikki
Clintonomics on joutunut hyökkäyksen kohteeksi vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Kriitikot väittivät, että presidentti Clinton kannatti liian taloudellista sääntelyn purkamista. Myös Clintonin sitoutuminen vapaakauppaan on joutunut lisääntyvän hyökkäyksen kohteeksi. Kriitikot väittävät, että presidentti ei tehnyt tarpeeksi turvata Yhdysvaltain työntekijöiden oikeudet ja varmistaa, että Yhdysvaltain palkat eivät kärsisi NAFTA: n ohi.
Myös Clintonin tukea Kiinan liittymiselle WTO: hon on kritisoitu, etenkin kun otetaan huomioon Amerikan suuri ja kasvava kaupan alijäämä Kiinan kanssa ja valmistusteollisuuden työpaikkojen jatkuva menetys siitä lähtien.
