Mikä oli Bretton Woods -sopimus ja -järjestelmä?
Bretton Woods -sopimus neuvoteltiin heinäkuussa 1944 uuden kansainvälisen rahajärjestelmän, Bretton Woods -järjestelmän perustamiseksi. Sopimuksen ovat kehittäneet 44 maan edustajat Yhdistyneiden Kansakuntien raha- ja rahoituskonferenssissa, joka pidettiin Bretton Woodsissa, New Hampshiressä.
Bretton Woods -järjestelmän mukaisesti kulta oli perustana Yhdysvaltain dollarille ja muut valuutat sidottiin Yhdysvaltain dollarin arvoon. Bretton Woods -järjestelmä päättyi käytännössä 1970-luvun alkupuolella, kun presidentti Richard M. Nixon ilmoitti, että Yhdysvallat ei enää vaihtaisi kultaa Yhdysvaltain valuuttaan.
Bretton Woods -sopimus ja järjestelmä selitetty
Noin 730 edustajaa, jotka edustavat 44 maata, tapasivat Bretton Woodsissa heinäkuussa 1944 päätavoitteinaan luoda tehokas valuuttajärjestelmä, estää valuuttojen kilpailukykyinen devalvaatio ja edistää kansainvälistä talouskasvua. Bretton Woods -sopimus ja -järjestelmä olivat keskeisiä näissä tavoitteissa. Bretton Woods -sopimus perusti myös kaksi tärkeää organisaatiota - Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin. Kun Bretton Woods -järjestelmä purettiin 1970-luvulla, sekä IMF että Maailmanpankki ovat pysyneet vahvina pilareina kansainvälisten valuuttojen vaihdolle.
Vaikka itse Bretton Woods -konferenssi pidettiin vain kolme viikkoa, sen valmistelut olivat olleet käynnissä useita vuosia. Bretton Woods -järjestelmän pääsuunnittelijat olivat kuuluisa brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriön kansainvälinen pääekonomisti Harry Dexter White. Keynesin toiveena oli perustaa tehokas maailmanlaajuinen keskuspankki, jota kutsutaan selvitysliittoksi, ja laskea liikkeeseen uusi kansainvälinen varantovaluutta, nimeltään bancor. Whitein suunnitelmassa suunniteltiin vaatimattomampaa lainarahastoa ja suurempaa roolia Yhdysvaltain dollarille kuin uuden valuutan luomista. Lopulta hyväksytty suunnitelma otti ideoita molemmilta, nojaten enemmän kohti Whitein suunnitelmaa.
Vasta 1958 Bretton Woods -järjestelmä tuli täysin toimintakykyiseksi. Sen täytäntöönpanon jälkeen sen säännökset vaativat Yhdysvaltain dollarin kiinnittämistä kullan arvoon. Lisäksi kaikki muut järjestelmän valuutat sidottiin sitten Yhdysvaltain dollarin arvoon. Tuolloin sovellettu valuuttakurssi asetti kullan hintaan 35 dollaria unssilta.
Avainsanat
- Bretton Woods -sopimus ja -järjestelmä loivat yhteisen kansainvälisen valuutanvaihtojärjestelmän, joka kesti 1940-luvun puolivälistä 1970-luvun alkupuolelle. Bretton Woods -järjestelmä vaati valuutan kiinnityksen Yhdysvaltain dollariin, joka puolestaan oli sidottu kullan hintaan. Bretton Woods -järjestelmä romahti 1970-luvulla, mutta kehitti IMF: n ja Maailmanpankin kehittämällä pysyvän vaikutuksen kansainväliseen valuutanvaihtoon ja kauppaan.
Bretton Woods -valuutan sidonnan edut
Bretton Woods -järjestelmään kuului 44 maata. Nämä maat yhdistettiin auttamaan sääntelemään ja edistämään kansainvälistä kauppaa rajojen yli. Kaikkien valuuttakurssijärjestelyjen etujen tavoin valuuttakurssien odotetaan tarjoavan valuuttavakautusta tavaroiden ja palveluiden kaupalle sekä rahoitusta.
Kaikki Bretton Woods -järjestelmän maat sopivat kiinteästä valuuttakurssista Yhdysvaltain dollariin nähden sallien vain yhden prosentin poikkeamien. Maita vaadittiin seuraamaan ja ylläpitämään valuuttakurssejaan, jotka ne saavuttivat pääasiassa käyttämällä valuuttaa ostamaan tai myymään Yhdysvaltain dollareita tarvittaessa. Siksi Bretton Woods -järjestelmä minimoi kansainvälisen valuuttakurssin epävakauden, mikä auttoi kansainvälisiä kauppasuhteita. Valuuttakurssien lisääntynyt vakaus oli myös tekijä Maailmanpankin lainojen ja avustuksien onnistuneelle tukemiselle.
IMF ja Maailmanpankki
Bretton Woods -sopimus perusti kaksi Bretton Woods -laitosta, IMF: n ja Maailmanpankin. Molemmat instituutiot, jotka otettiin virallisesti käyttöön joulukuussa 1945, ovat kestäneet ajantestin, toimiessaan maailmanlaajuisesti tärkeinä pilareina kansainväliselle pääomarahoitukselle ja kaupalle.
IMF: n tarkoituksena oli seurata valuuttakursseja ja tunnistaa maat, jotka tarvitsivat maailmanlaajuista rahallista tukea. Maailmanpankki, nimeltään alun perin kansainväliseksi jälleenrakennus- ja kehityspankiksi, perustettiin hallinnoimaan käytettävissä olevia varoja avustamaan maita, jotka olivat toisen maailmansodan fyysisesti ja taloudellisesti tuhoamia. IMF: llä on 189 jäsenmaata 2000-luvulla, ja se tukee edelleen globaalia rahayhteistyötä. Samanaikaisesti Maailmanpankki auttaa edistämään näitä pyrkimyksiä lainoillaan ja avustuksillaan hallituksille.
Bretton Woods -järjestelmän romahdus
Presidentti Richard M. Nixon ilmoitti vuonna 1971 olevansa huolissaan siitä, että Yhdysvaltojen kullatarjonta ei enää riitä kattamaan liikkeessä olevien dollarien määrää, joten presidentti Richard M. Nixon ilmoitti väliaikaisesti keskeyttävän dollarin vaihtokelpoisuuden kullaksi. Vuoteen 1973 mennessä Bretton Woods -järjestelmä oli romahtanut. Maat voivat sitten vapaasti valita minkä tahansa valuutan vaihtojärjestelyn, paitsi kun sen arvo sidottiin kullan hintaan. He voisivat esimerkiksi yhdistää sen arvon toisen maan valuuttaan tai valuuttakoriin tai antaa sen vain kellua vapaasti ja antaa markkinavoimien määrittää arvon suhteessa muiden maiden valuuttoihin.
Bretton Woods -sopimus on edelleen merkittävä tapahtuma maailman taloushistoriassa. Kahdessa Bretton Woods -laitoksessa, jotka se perusti Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa, oli tärkeä merkitys autettaessa jälleenrakentamaan Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin molemmat instituutiot ovat jatkaneet perustavoitteidensa ylläpitämistä siirtyen samalla palvelemaan globaalin hallituksen etuja nykyaikana.
