Tiettyjen hyödykkeiden, markkinoiden tai tuotannon osa-alueiden monopolien katsotaan olevan hyviä tai taloudellisesti suositeltavia tapauksissa, joissa vapaiden markkinoiden kilpailu olisi taloudellisesti tehotonta, hintaa kuluttajille olisi säänneltävä tai korkea riski ja korkeat markkinoilletulon kustannukset estävät alkuinvestoinnin välttämättömään sektori. Esimerkiksi hallitus voi määrätä seuraamuksia tai ottaa osittaisen omistusoikeuden yhdeltä tavarantoimittajalta tavaran pitämiseksi kuluttajille aiheutuvien kustannusten välttämiseksi välttämättömillä. Tällaisten toimien toteuttaminen on yleisen edun mukaista, jos kyseinen tuote on suhteellisen joustamaton tai välttämätön, ts. Ilman korvikkeita. Tätä kutsutaan lailliseksi monopoliksi tai luonnolliseksi monopoliksi, jossa yksittäinen yritys pystyy toimittamaan toimituksen tehokkaimmin.
Luonnolliset monopolit
Luonnollisia monopoleja esiintyy usein julkisten palvelujen markkinoilla, suhteellisen kalliilla aloilla, jotka estävät pääomasijoituksia. Hallitus voi sitten tukea yksittäisen yrityksen kokonaismarkkinaosuutta veden, sähkön tai maakaasun toimittamisessa yleisölle. Näin toimimalla taataan sekä välttämättömän tavaran hinnan että jatkuvan toimituksen hallituksellinen sääntely, ulkoista kilpailua rajoittamalla monopolin muodostumisella.
Hallituksen asettamat monopolit
Kaksi esimerkkiä Yhdysvaltojen hallituksen asettamista monopoleista ovat American Telephone and Telegraph Corporation (AT&T) ja Yhdysvaltain postilaitos. Ennen valtuutettua hajoamista kuudeksi tytäryritykseksi vuonna 1982, AT&T oli Yhdysvaltojen tietoliikenteen ainoa toimittaja. Vuodesta 1970 lähtien Yhdysvaltain postilaitos on ollut ainoa standardisoidun postin kuriiri kaikkialla Yhdysvalloissa
Hallituksen määräämien monopolien ei kuitenkaan tarvitse aina johtua taloudellisesta tehokkuudesta tai kuluttajahintojen suojaamisesta. Unionin 52 valtiosta yhdeksällä on lailliset juomamyynnin monopolit.
