Arviointipääoman määritelmä
Arvostuspääoma on eräs muoto kirjanpidon oikaisusta. Arvostuspääoma syntyy, kun yhtiön nettovarallisuuden arvioitu arvo ylittää kirjanpitoarvon. Kahden arvon välinen ero veloitetaan sitten todellisesta omaisuudesta ja hyvitetään sitten osakkeenomistajille kuuluvalle oman pääoman tilille. Arviointipääomaa nähdään melko harvoin Yhdysvalloissa, ja sitä käytetään muissa maissa paljon yleisemmin arvonalentumistapana. Arvioinnin luoma ylimääräinen arvo luo todellisen kyseisen pääoman.
JAKAUTUMINEN Arviopääoma
Arvostuspääoma on kirjanpidollinen oikaisu, jota käytetään, kun yhtiön varojen arvioitu arvo osoittautuu suuremmaksi kuin sen kirjanpitoarvo. Arvioitu arvo on kiinteistön tai omaisuuden arvon arviointi ammatillisen arvioinnin perusteella tiettynä ajankohtana. Arvioinnin suorittaa ammattimainen arvioija, ja sitä käytetään usein, kun yritys saatetaan myyntiin tai kun yritys pakotetaan selvitystilaan, esimerkiksi konkurssipäätöksen yhteydessä. Kirjanpitoarvo sitä vastoin on kirjanpitoarvo, joka on pääosin yrityksen nettovarallisuusarvo (NAV), joka lasketaan kokonaisvaroina vähennettynä aineettomilla hyödykkeillä (esim. Patentit, liikearvo) ja kokonaisvelkoilla. Kirjanpitoarvo voidaan osoittaa nettovaroina tai bruttokuluina, kuten kaupankäyntikulut, myyntiverot, palvelumaksut ja niin edelleen.
Arvioitu arvo on siis arvio, jossa ammattimainen arvioija tarkastaa yrityksen varat ja omaisuuden ja arvioi, kun taas kirjanpitoarvo saadaan kirjanpidollisena numerona. Niiden arvioitu arvo voi olla korkeampi kuin kirjanpitoarvo, koska kirjanpitoarvo ei sisällä tiettyjen omaisuuserien markkinahintaa, jotka voivat käydä kauppaa yli kirjanpitoarvonsa. Siten kirjanpitoarvojen täsmäyttämiseksi tällaisessa tapauksessa ns. Arvostuspääoma merkitään pistokekuvioon kirjanpitoarvon saattamiseksi eroon.
Yhdysvalloissa yritykset, kirjanpitäjät ja sääntelijät eivät useinkaan käytä arviointipääomaa, vaan suosivat nettomääräistä nykyarvoa (NPV) määrittäessään markkinapalkkion kirjanpitoarvon kirjanpitoarvoon nähden. Tämä johtuu siitä, että arvioidut arvot voivat tosiasiassa poiketa yrityksen taseessa olevan tietyn omaisuuserän markkinahinnasta tai selvityshinnasta. Eri arvioijat voivat myös saada saman omaisuuserän erilaiset arvot, mikä aiheuttaa epäselvyyttä.
