Mikä on siirtohinta?
Siirtohinta on hinta, jolla etuyhteydessä olevat osapuolet tekevät kauppoja keskenään, esimerkiksi tarvikkeiden tai työvoiman kaupan aikana osastojen välillä. Siirtohintoja käytetään, kun suuremman moniyhtiöyrityksen yksittäisiä yksiköitä kohdellaan ja mitataan erikseen johtamina yhteisöinä. On yleistä, että monen yhteisön yritykset yhdistetään taloudellisen raportoinnin perusteella; ne voivat kuitenkin raportoida kutakin yhteisöä verotuksessa erikseen.
Siirtohinta voidaan kutsua myös siirtokustannukseksi.
Avainsanat
- Markkina-arvosta poikkeavat siirtohinnat ovat edullisia yhdelle yhteisölle, samalla kun ne alentavat toisen yrityksen voittoja. Monikansalliset yritykset voivat manipuloida siirtohintoja siirtääksesi voittoja matalan verotuksen alueille. Tämän korjaamiseksi asetuksilla pannaan täytäntöön markkinaehtoisen kaupan sääntö. Tämä edellyttää hinnoittelun perustuvan samanlaisiin liiketoimiin, jotka tehdään etuyhteydettömien osapuolten välillä.
Siirtohinta
Kuinka siirtohinnat toimivat
Siirtohinta syntyy kirjanpitotarkoituksiin, kun lähipiirit, kuten yrityksen tai yrityksen ja sen tytäryrityksen sisäiset divisioonat, raportoivat oman voiton. Kun näiden etuyhteydessä olevien osapuolten on tehtävä kauppoja keskenään, kustannuksia määritetään siirtohinnalla. Siirtohinnat eivät yleensä eroa paljon markkinahinnasta. Jos hinta eroaa, yksi yhteisöistä on epäedullisessa asemassa ja lopulta alkaisi ostaa markkinoilta saadakseen paremman hinnan.
Oletetaan esimerkiksi, että yhteisö A ja yhteisö B ovat yritys ABC: n kaksi ainutlaatuista segmenttiä. Yksikkö A rakentaa ja myy pyöriä ja yhteisö B kokoaa ja myy polkupyöriä. Yhteisö A voi myydä pyöriä yritykselle B myös yrityksen sisäisen kaupan kautta. Jos yhteisö A tarjoaa yhteisölle B markkinahintaa alhaisemman koron, yhteisöllä B on alhaisemmat myytyjen tavaroiden kustannukset (COGS) ja korkeammat tulot kuin muuten olisi. Näin tekeminen vahingoittaisi kuitenkin myös yksikön A myyntituloja.
Jos toisaalta yhteisö A tarjoaa yhteisölle B markkinahintaa korkeamman koron, silloin yhteisöllä A olisi korkeammat myyntitulot kuin sillä olisi, jos se myisi ulkoiselle asiakkaalle. Yhteisöllä B olisi korkeampi COG-arvo ja pienemmät voitot. Kummassakin tilanteessa toinen yhteisö hyötyy, kun taas toiselle kärsii siirtohinta, joka vaihtelee markkina-arvosta.
Siirtohinnoittelua koskevat säännöt takaavat siirtohinnoittelujen oikeudenmukaisuuden ja oikeellisuuden etuyhteydessä olevien yhteisöjen välillä. Määräyksillä pannaan täytäntöön markkinaehtoisen kaupan sääntö, jonka mukaan yritysten on vahvistettava hinnoittelu perustuen samanlaisiin liiketoimiin, jotka tehdään etuyhteydettömien osapuolten välillä. Sitä seurataan tarkasti yrityksen taloudellisessa raportoinnissa.
Siirtohinnoittelu vaatii tiukkaa dokumentaatiota, joka sisältyy tilinpäätöksen alaviitteisiin tarkastajien, sääntelijöiden ja sijoittajien tarkistettavaksi. Tätä dokumentaatiota tutkitaan tarkkaan. Jos asiakirjat eivät ole asianmukaisesti dokumentoitu, se voi kuormittaa yritystä lisäverotuksella tai oikaisumaksuilla. Näiden hintojen tarkkuus tarkistetaan tarkasti varmistaakseen, että voitot kirjataan asianmukaisesti markkinaehtoisten hinnoittelumenetelmien mukaisesti ja että niihin liittyvät verot maksetaan vastaavasti.
Erityinen huomio
Kansainväliset vero- ja siirtohinnat
Siirtohintoja käytetään, kun divisioonat myyvät tavaroita yrityksen sisäisissä liiketoimissa muiden kansainvälisten lainkäyttöalueiden divisioonille. Suuri osa kansainvälisestä kaupasta tapahtuu tosiasiallisesti yrityksissä, toisin kuin etuyhteydettömien yritysten välillä. Yritysten välisillä siirroilla, jotka tehdään kansainvälisesti, on veroetuja, mikä on johtanut sääntelyviranomaisten pahasti käyttämään siirtohinnoittelua veron välttämiseksi.
Kun siirtohinnoittelu tapahtuu, yritykset voivat manipuloida tavaroiden ja palveluiden voittoja varataksesi suuremmat voitot toisessa maassa, jossa veroaste voi olla matalampi. Joissakin tapauksissa tavaroiden ja palveluiden siirtäminen maasta toiseen yrityksen sisäisen liiketoimen avulla voi myös antaa yritykselle mahdollisuuden välttää kansainvälisesti vaihdettujen tavaroiden ja palvelujen tariffit. Kansainvälisiä verolakeja säätelee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), ja kunkin kansainvälisen toimipaikan tilintarkastusyhteisöt tarkastavat tilinpäätöksen vastaavasti.
Esimerkki siirtohinnoittelusta
Jotta ymmärtäisit paremmin siirtohinnoittelun vaikutusta verotukseen, otamme esimerkki yhteisöstä A ja yhteisöstä B. Oletetaan, että yhteisö A on korkean verotuksen maassa, kun taas yhteisö B on matalan verotuksen maassa. Koko organisaatiolle olisi hyötyä, jos enemmän ABC: n voittoja ilmenisi yksikön B divisioonassa, jossa yritys maksaa pienemmät verot.
Tällöin yritys ABC voi yrittää saada yhteisöä A tarjoamaan markkina-arvoa alhaisemman siirtohinnan yhteisölle B, kun myydään polkupyörien rakentamiseen tarvittavia pyöriä. Kuten edellä selitettiin, yhteisöllä B olisi tällöin alhaisemmat myytyjen tavaroiden kustannukset (COGS) ja korkeammat tulot, ja yhteisö A olisi vähentänyt myyntituloja ja pienempi kokonaistuotto.
Yritykset yrittävät siirtää suuren osan tällaisesta taloudellisesta toiminnasta halpakohteisiin säästääkseen veroina. Tämä käytäntö on edelleen merkittävä erimielisyys monikansallisten yritysten ja veroviranomaisten välillä, kuten Internal Revenue Service (IRS). Eri veroviranomaisten tavoitteena on nostaa alueellaan maksettuja veroja, kun taas yrityksen tavoitteena on alentaa yleisiä veroja.
