Mikä on swap-verkko?
Vaihtoverkko on keskuspankkien välille luotu vastavuoroinen luottolimiitti. Vaihtoverkon tarkoituksena on antaa keskuspankeille mahdollisuus vaihtaa valuuttoja toistensa kanssa likvidien ja vakaiden valuuttamarkkinoiden ylläpitämiseksi.
Vaihtoverkkoja kutsutaan myös "valuutanvaihtolinjoiksi" tai "väliaikaisiksi vastavuoroisiksi valuuttajärjestelyiksi".
Avainsanat
- Vaihtoverkot ovat keskuspankkien välille luotuja luottolimiittejä. Ne ovat tärkeä väline rahoitusriskien vähentämisessä ja hallitsemisessa, koska niiden avulla keskuspankit voivat lisätä likviditeettiä sekä kansainvälisellä että kotimaisella pankkisektorilla.Vuosien 2007–2008 finanssikriisin aikana Yhdysvaltain keskuspankki perustanut suuria swap-verkkoja muiden keskuspankkien kanssa ympäri maailmaa.
Vaihtoverkkojen ymmärtäminen
Vaihtoverkon tarkoituksena on ylläpitää likviditeettiä ulkomaisissa ja kotimaisissa valuutoissa, jotta liikepankit voivat pitää voimassa vaaditut varantovelvoitteensa. Lainaamalla valuuttaa keskenään ja huutokaupalla lainatuista varoista yksityisille pankeille keskuspankit voivat vaikuttaa valuuttojen tarjontaan ja auttaa siten alentamaan korkoa, jota pankit veloittavat lainatessaan toisilleen. Tämä korko tunnetaan Lontoon pankkienvälisenä korkona (LIBOR).
Vaihtoverkot voivat olla kriittisessä asemassa rahoitusmarkkinoiden vakauden ylläpitämisessä, kun likviditeetti on muuten rasittunut, kuten luottoriskin keskellä. Vaihtoverkko voi auttaa parantamaan pankkien mahdollisuuksia saada kohtuuhintaista rahoitusta, joka puolestaan voidaan siirtää koko talouden yrityksille pankkilainoina. Tästä syystä keskuspankkeihin viitataan joskus "viimeisenä lainanantajana".
Yhdysvalloissa keskuspankki ylläpitää swap-verkkoja sille liittovaltion keskuspankista annetun lain 14 §: n nojalla antaman vallan alaisuudessa. Näin toimiessaan keskuspankin on noudatettava myös liittovaltion avointen markkinoiden komitean (FOMC) perustamia valtuutuksia, politiikkoja ja menettelyjä.
Vuosien 2007–2008 finanssikriisin aikana keskuspankit käyttivät laajasti swap-verkkojärjestelyjä ympäri maailmaa. Tuolloin keskuspankit maailmanlaajuisesti pyrkivät parantamaan likviditeettiolosuhteita valuuttamarkkinoilla ja kotimaisissa pankeissa.
Oikean maailman esimerkki vaihtoverkosta
Syyskuussa 2008, finanssikriisin kärjessä, liittovaltion keskuspankki hyväksyi 180 miljardin dollarin korotuksen swap-verkostoonsa nostaen siten luottorajojaan Kanadan, Englannin ja Japanin keskuspankeihin. Keskuspankit ympäri maailmaa toimivat tiiviissä yhteistyössä estääkseen kriisiä siirtymästä hallitsematta.
Äskettäin Euroopan keskuspankki (EKP) sopi lokakuussa 2013 perustavansa vaihtoverkon Kiinan kansanpankin (PBOC) kanssa. Tämän sopimuksen nojalla EKP myönsi PBOC: lle noin 50 miljardin dollarin arvosta euroja, kun taas PBOC myönsi saman määrän EKP: lle omassa valuutassaan yuanissa.
Vaikka swap-verkot antavat keskuspankeille mahdollisuuden vaihtaa valuuttoja toistensa kanssa pyynnöstä, tämä ei tarkoita, että ne tekevät välttämättä niin. Sen sijaan swap-verkko tarjoaa likviditeetin lähteen hätätilanteessa vähentäen pankkien ja muiden markkinaosapuolten ahdistusta. EKP: n ja PBOC: n swap-verkon tapauksessa järjestely vähentää riskiä, että euroalueen pankit, joilla on kansainvälinen läsnäolo, harjoittavat liiketoimintaa juanissa; ja päinvastoin euroalueella liiketoimintaa harjoittaville kiinalaisille pankeille. Tällä tavalla swap-verkon perustaminen on osittain tapa herättää sijoittajien luottamusta.
