Mikä on SDP (Sudanin punta)
SDP (Sudanin punta) oli Sudanin tasavallan kansallinen valuutta vuosina 1956-1992. Seteleissä ja metallirahoissa oli sekä arabian että englannin kieli maan valuutan nimellisarvoille. Sudanin punta jaettiin 100 avaruuteen piastreiksi tai qirushiksi. Myös punnan arabialainen nimi oli junaih. Sudanin kolikoilla oli nimellisarvo 1, 5, 10, 20 ja 50 piasteria sekä yhden punnan kolikko. Punnan seteleillä oli 1, 2, 5, 10, 20 ja 50 punnan nimellisarvo.
SDP: N JAOTTAMINEN (Sudanin punta)
Vuonna 1956 SDP (Sudanin punta) korvasi Egyptin naulan nimellisarvon kansallisena valuuttana ja pysyi käytössä siihen saakka, kunnes se korvataan dinaarilla (SDD) vuonna 1992. Dinaari liikkui vuosina 1992-2007. Dinaariin siirtyminen oli yhtä Dinaari 10 SDP puntaan.
Kuten monet valuuttamuunnokset, kului jonkin aikaa ennen kuin dinaari korvasi punnan käytön kokonaan. Dinaari käytti laajaa käyttöä Pohjois-Sudanissa, maan eteläisillä alueilla, mutta monet kauppiaat ja yritykset neuvottelivat edelleen puntina. Muut Sudanin alueet käyttävät Kenian šillinkiä.
Sudanin keskuspankki (CBOS) hoitaa laillisen valuutan lyhentämisen ja liikkeeseenlaskun sekä valvoo rahapolitiikkaa ja korkoja. Toinen pankin velvollisuus on edistää islamilaista pankkitoimintaa alueella.
Taloudelliset ja historialliset vaikutukset Sudanin puntaan (SDP)
Sudanin punnan historia kuvastaa maan pitkää historiaa muuttuneesta hallituksellisesta ja poliittisesta valvonnasta. Esimerkiksi SDP-punnan korvaaminen SDG-punnalla tapahtui tasavallan hallituksen ja Sudanin kansan vapautusliikkeen välisen rauhansopimuksen jälkeen. Uusi Sudanin punta tuli lailliseksi maksuvälineeksi vuonna 2007, ja se puolestaan korvattiin punnan kolmannella luovutuksella (SDG) vuonna 2011. Tämä muutos tapahtui Etelä-Sudanin erottua maasta. Eristyksen jälkeen tasavalta laski liikkeeseen uusia seteleitä.
Sudanin tasavalta sijaitsee Koillis-Afrikassa ja sen historia on kestänyt vuosisatoja. 1880-luvun lopulla alueella koettiin ankaraa Egyptin hallintaa, joka johti kapinaan ja kalifaatin valtion luomiseen. Brittiläiset voittivat kalifaattivaltion ja hallitsisivat tätä aluetta Egyptin rinnalla. 1950-luvulla Sudanin nationalismi nousi ja maa julisti itsenäisyytensä vuonna 1956. Ison-Britannian hallinnan jälkeen joukko vaihtelevia ja raakoja hallituksia hallitsi hallitusta. Vuonna 1983 fundamentalistinen islamilainen laki romahdutti edelleen alueen eteläosaa, mikä johti sisällissotaan, joka päättyi riippumattomalla Etelä-Sudanilla vuonna 2011.
Kun Etelä-Sudan seuraa peräkkäin 80 prosenttia maiden öljyvarannoista, tasavalta kokee pysähtyneen hitaalla talouskasvulla, korkealla työttömyydellä ja inflaatiolla. Öljyn markkinoille saattamiseksi Etelä-Sudanin on kuitenkin kuljetettava se putkilinjan kautta tasavallan kautta. Vuonna 2008 valmistunut Niiljoen Merowe-pato on Afrikan laajin vesivoimahanke, joka tuottaa suurimman osan maan sähköstä. Kiina on tasavallan tärkein kauppakumppani.
Maataloudessa työskentelee suurin osa Sudanin väestöstä ja sen bruttokansantuote (BKT). Ihmisillä on valtavia nälkäongelmia, ja he ovat inhimillisen kehityksen kannalta maailman alhaisimpia. Sudanin tasavallan eristäminen maailmasta johtuu jatkuvista ihmisoikeuksista ja uskonnollisesta sortosta. On myös todisteita siitä, että maa on turvaa terroristille. Maailmanpankin vuoden 2017 tietojen mukaan tasavallan BKT: n vuotuinen kasvu on 4, 3%, ja inflaatio deflaattorina on huikea 32, 9%.
