Mikä on Maastrichtin sopimus?
Maastrichtin sopimus, joka tunnetaan muodollisesti nimellä Euroopan unionista tehty sopimus, on kansainvälinen sopimus, joka vastaa Euroopan unionin (EU) luomisesta.
Maastrichtin sopimus selitetty
Euroopan yhteisön (EY) muodostavien valtioiden hallitusten päämiehet hyväksyivät Maastrichtin sopimuksen joulukuussa 1991. Perussopimuksessa vaadittiin kunkin maan äänestäjiä hyväksymään Euroopan unioni, mikä osoittautui kiihkeästi keskusteltavaksi aiheeksi monilla aloilla. Sopimus päättyi Euroopan unionin perustamiseen, ja sitä on sittemmin muutettu muilla sopimuksilla. 12 jäsenmaan (Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska, Alankomaat, Länsi-Saksa, Tanska, Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta, Kreikka, Portugali ja Espanja) johtajat allekirjoittivat Maastrichtin sopimuksen 7. helmikuuta 1992. Sopimus tuli voimaan 1. marraskuuta 1993.
Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan unionisaation vaikutukset
Maastrichtin sopimuksella oli muutama merkittävä vaikutusalue.
Yksi oli kansalaisuus. Euroopan unionia muodostettaessa perussopimus myönsi EU: n kansalaisuuden jokaiselle henkilölle, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Se antoi ihmisille mahdollisuuden päästä paikallisiin toimistoihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin siinä EU-maassa, jossa he asuivat, kansallisuudesta riippumatta.
Se loi myös yhteisen talous- ja rahaliiton, keskuspankkijärjestelmän ja yhteisen valuutan (eurot (EUR)) kanssa. Euroopan keskuspankilla (EKP) oli yksi päätavoite: ylläpitää hintavakautta; pohjimmiltaan euron arvon turvaamiseksi. Se loi myös etenemissuunnitelman euron käyttöönotosta ja käyttöönotosta. Tämä alkoi pääomien vapaasta liikkuvuudesta jäsenvaltioiden välillä, minkä jälkeen asteittain lisääntynyt yhteistyö kansallisten keskuspankkien välillä ja lisääntynyt talouspolitiikan yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä. Viimeinen askel oli euron käyttöönotto itsessään ja EKP: ltä tulevan erillisen rahapolitiikan toteuttaminen. Se esitteli myös kriteerit, jotka maiden on täytettävä voidakseen liittyä euroon. Tällä varmistettiin, että euroon liittyvien maiden inflaatio, julkisen velan taso, korot ja valuuttakurssit olivat vakaat.
Tärkeä tavoite oli laajempi poliittinen yhteistyö ja koordinointi yleisemmin. Ympäristö, poliisitoiminta ja sosiaalipolitiikka olivat vain joitain alueista, joilla maat pyrkivät lisäämään yhteistyötä ja koordinointia.
