MÄÄRITELMÄ Active-Share-tutkimuksesta
Aktiivisten osakkeiden tutkimus viittaa Yale School of Managementin tutkijoiden suorittamaan akateemiseen tutkimukseen vuonna 2006. Tutkimuksessa tutkittiin, kuinka paljon sijoitusrahaston omistusosuus poikkesi vertailuarvostaan, kun eroa kutsutaan aktiiviseksi osakkeeksi. Mitä suurempi ero rahaston omaisuuserän ja sen vertailuindeksin välillä on, sitä suurempi on aktiivinen osake.
JAKAUTUMINEN Aktiivisen jaon tutkimus
Tutkimuksen mukaan ”Kuinka aktiivinen rahastonhoitajasi olet? Rahoitusprofessorien Antti Petajiston ja Martijn Cremersin uusi suorituskykyä ennakoiva toimenpide ”, rahaston aktiivisen osakkeen arvon ja rahaston tuloksen välillä on positiivinen korrelaatio vertailuindeksiinsa.
Aktiivinen osake on se osuus rahaston osakekannasta, joka poikkeaa vertailuindeksistä. Sijoitusrahaston aktiivinen osuus vaihtelee nollasta (puhdas indeksirahasto) 100 prosenttiin (ei päällekkäisyyttä vertailuindeksin kanssa). Aktiivista hallintaa on perinteisesti mitattu seurantavirheellä, joka mittaa salkun tuoton volatiliteettia vertailuindeksiin nähden. Petajiston ja Cremersin menetelmällä käytettiin aktiivista osakeosuutta seurantavirheen yhteydessä antamaan kattava kuva siitä, kuinka aktiivinen rahasto on sekä omistusosuuksien että tuottojen mittasuhteessa.
Aktiivinen osake paljastaa “Closet Index -rahastot”
Aktiivista osaketta koskevassa tutkimuksessa havaittiin provokatiivisesti, että yksi kolmasosa aktiivisesti hoidetuista sijoitusrahastoista oli ”kaapin indeksereitä”. Closet-indeksirahastot ovat aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka heijastavat tiiviisti vertailuindeksiensä hallussapitoa ja veloittavat silti aktiivisen hallinnoinnin palkkiot.
Menetelmä aktiivisen rahaston mittaamiseksi käyttämällä sekä seurantavirhettä että aktiivista osaketta mahdollistaa rahastojen karakterisoinnin siitä, kuinka paljon ja minkä tyyppistä aktiivista hallintaa he harjoittavat. Rahastot, joilla on korkea aktiivinen osake ja pienet seurantavirheet, ovat monipuolisia osakehakijoita (esim. T. Rowe Price Small Cap); alhainen aktiivinen osake ja korkea seurantavirhe ovat tekijävetoja (esim. Investment Co. of America); korkea aktiivinen osake ja suuri seurantavirhe ovat keskittyneitä osakehakijoita (esim. Fidelity Low Price); alhainen aktiivinen osake ja alhainen seurantavirhe ovat kaapin indeksereitä (esim. Fidelity Magellan); ja nolla aktiivista osaketta ja nolla seurantavirhe ovat puhtaita indeksirahastoja (esim. Vanguard 500).
Tutkimus vahvisti tavanomaisen viisauden, jonka mukaan pienempiä rahastoja hoidettiin aktiivisemmin, kun taas huomattava määrä suuria rahastoja, etenkin niitä, joiden hallinnoitavat varat olivat yli miljardi dollaria, olivat kaapin indeksereitä. Tutkimuksen tekijät väittivät, että aktiivisella osakeominaisuudella mitattuna aktiivinen hallinto ennustaa rahaston tuottoa. Rahastot, joissa oli aktiivisin osake, ylittivät merkittävästi vertailuindeksinsä sekä ennen kuluja että niiden jälkeen, ja niiden tuotot olivat yhdenmukaiset vuodesta toiseen. Rahastot, joiden aktiivinen osake on alhaisin, menestyivät kustannusten jälkeen.
