Mikä on 147 sääntö?
Sääntö 147 on sääntö, jota yritys voi käyttää keräämään varoja rekisteröimättämättä arvopaperi- ja pörssikomissiota (SEC). Tätä sääntöä, joka tunnetaan myös nimellä "turvallisen sataman" sääntö, sovelletaan yleensä vain pieniin yrityksiin, jotka haluavat kerätä rahaa paikallisesti aiheuttamatta kalliita maksuja, jotka liittyvät rekisteröintiin SEC: ssä.
Avainsanat
- Sääntö 147 on SEC: n tulkinta arvopaperilain 3 §: n 11 momentista, joka vapauttaa paikallisesti liikkeeseen lasketut arvopaperit lain nojalla sääntelystä, kuten vaadittavat tiedot. Sääntö 147 tehtiin alun perin vuonna 1974, jotta markkinoilla olisi enemmän varmuutta siitä, kuinka SEC soveltaa lakia, ja sitä on sen jälkeen päivitetty vuodesta 2016. Nykyisessä versiossa 147 ja 147A annetaan enemmän joustavuutta tarjota arvopapereita nykyaikaisen tekniikan ja laitoksissa ja alueilla, joilla yritykset toimivat kotijäsenvaltionsa sijaan.
Säännön 147 ymmärtäminen
Tarkemmin sanottuna tätä sääntöä sovelletaan vuoden 1933 arvopaperilain 3 §: n 11 momenttiin tai valtion sisäiseen vapautukseen. Tämän osan tarkoituksena on antaa liikkeeseenlaskijoille, joilla on paikallisia toimintoja, myydä arvopapereita osana paikallista rahoitussuunnitelmaa.
3 kohdan a alakohdan 11 mukaisen poikkeuksen saamiseksi yrityksen on osoitettava, että:
- Liikkeeseenlaskija on sen valtion asuinpaikka, jossa osakeanti tapahtuu, ja jos yritys on yhteisö, se on tässä valtiossa.Liikkeeseenlaskija harjoittaa huomattavaa osaa liiketoiminnastaan tässä valtiossa.Liikkeeseenlaskun tuotot käytetään kaikki valtion arvopapereiden tarjoajat ja ostajat ovat kyseisen valtion asukkaita. Tarjotut arvopaperit lepäävät siinä valtiossa asuvien henkilöiden hallussa. Koko arvopapereiden liikkeeseenlasku kuuluu 3 §: n a alakohdan 11 alakohdan soveltamisalaan.
Sääntö hyväksyttiin vuonna 1974 tarkoituksenaan tarjota yrityksille enemmän varmuutta säännöllisillä ehdoilla, joiden nojalla SEC katsoo, että arvopapereiden liikkeeseenlasku on vapautettu 3 §: n a alakohdan nojalla 11. Siihen aikaan SEC kuitenkin korosti, että sen sääntö ei ollut yksinoikeus; säännön noudattamatta jättäminen ei johtaisi oletukseen 3 jakson a kohdan 11 mukaisesta poikkeuslupahakemuksesta. Työjärjestyksen 147 artiklan mukaan SEC tulkitsi, että 3 jakson a kohdan 11 vaatimukset täyttyivät, jos:
- Yhtiö on perustettu osavaltioon, jossa se tarjoaa arvopapereita. Yhtiö harjoittaa merkittävää osaa liiketoiminnastaan tässä valtiossa (joka määritellään vähintään 80%: iin sen toiminnasta).Yrityksen on myytävä arvopapereita vain perustamisvaltiossa asuvat henkilöt.
Viimeaikaiset muutokset 147 artiklaan
Vuonna 2016 SEC muutti sääntöä 147 nykyaikaistaakseen ja perustaa sisäisen valtion tarjoavan poikkeuksen, joka tunnetaan nimellä sääntö 147A. Muutettu sääntö sallii arvopapereiden tarjoamisen asettamisen ulkomaalaisille asukkaille, samoin kuin poikkeusten, joita sovelletaan valtion ulkopuolelle sijoittautuneiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoihin. Erityisesti uudet säännöt antavat yrityksille mahdollisuuden mainostaa tai tarjota arvopapereita verkossa (kuten joukkorahoituksen kautta) tai muiden tiedotusvälineiden välityksellä, missä ne saattavat olla näkyvissä valtioiden ulkopuolisille sijoittajille, ja lieventää aiempaa vaatimusta, jonka mukaan yritysten on oltava osavaltiossa.
Sääntömuutosten myötä muutokset vaatimuksiin. Jotta voidaan soveltaa sääntöä 147 ja 147A, yrityksen toimihenkilöiden, kumppaneiden tai johtajien on ensisijaisesti ohjattava, valvottava ja koordinoitava yrityksen toimintaa valtiossa. Yhtiön arvopapereiden myynti on rajoitettava valtiossa asuville henkilöille tai henkilöille, joiden yhtiön kohtuudella uskotaan olevan valtiossa asuvia. Yrityksen on myös täytettävä ainakin yksi seuraavista liiketoimintavaatimuksista:
- Yhtiö sai vähintään 80% konsolidoiduista bruttotuloistaan liiketoiminnan tai valtiossa sijaitsevan kiinteän omaisuuden hoitamisesta tai palvelujen tarjoamisesta valtiossa. Yhtiöllä oli vähintään 80% konsolidoiduista varoistaan -valtio.Yhtiö aikoo käyttää ja käyttää vähintään 80 prosenttia nettovaroista saaduista tuloista tarjoamiseen liiketoiminnan tai valtion kiinteistöjen toiminnan harjoittamiseen, valtiossa sijaitsevan kiinteistön ostamiseen tai palveluiden tarjoamiseen valtiossa. Suurin osa yrityksen työntekijöistä perustuu valtioon.
