Mikä on pakollinen jälleenvakuutus
Pakollinen jälleenvakuutus on jälleenvakuutusta, jossa vakuutuksenantaja sitoutuu lähettämään jälleenvakuuttajalle kaikki vakuutukset, jotka sopivat jälleenvakuutussopimuksen suuntaviivoihin. Pakollinen jälleenvakuutussopimus, jota kutsutaan myös automaattiseksi sopimukseksi, vaatii jälleenvakuuttajaa hyväksymään nämä vakuutukset.
RAJOITTAMINEN Pakollinen jälleenvakuutus
Pakollinen jälleenvakuutus on eräänlainen sopimuksen jälleenvakuutus, jossa vakuutuksenantajan on luvattava ja jälleenvakuuttajan on otettava kaikki riskit, jotka täyttävät ennalta määrätyt ehdot. Tämä antaa vakuutuksenantajalle ja jälleenvakuuttajalle mahdollisuuden kehittää pitkäaikainen suhde, koska vakuutuksenantajan ei tarvitse löytää uutta jälleenvakuuttajaa jokaiselle uudelle riskille. Jokainen riski hyväksytään automaattisesti järjestelyn ehtojen mukaisesti, vaikka vakuutuksenantajan ei ole vielä ilmoitettu siitä jälleenvakuuttajalle.
Koska pakollisella jälleenvakuutuksella on automaattinen hyväksyntä, sekä vakuutuksenantajan että jälleenvakuuttajan on oltava varmoja siitä, että sopimuksen ehdoissa on tarkka kuvaus siitä, millaisia riskejä sopimus kattaa. Tämä on tärkeä askel epäselvyyksien poistamisessa, jotka voivat vaatia järjestelyn peruuttamista, jos se jätetään osoittamatta. Jos epäselvyydet havaitaan liian myöhään, järjestelyn purkaminen voi olla vaikeaa, koska riskit on jo vaihdettu.
Automaattinen hyväksyminen lisää myös maksukyvyttömyyden riskiä. Kumpikin osapuoli haluaa varmistaa, että toista hoidetaan asianmukaisesti ja että vakuutuksenantajan edut vastaavat jälleenvakuuttajan etuja.
Jälleenvakuutustyypit
Valinnainen vakuutus suojaa vakuutuksenantajaa yksilöltä tai määritellyltä riskiltä tai sopimukselta. Jos useat riskit tai sopimukset tarvitsevat jälleenvakuutuksen, niistä neuvotellaan erikseen. Jälleenvakuuttajalla on kaikki oikeudet hyväksyä tai evätä valinnainen jälleenvakuutusehdotus. Sitä vastoin sopimuksen jälleenvakuutus on tehokasta tietyn ajanjakson sijaan riski- tai sopimusperusteisesti. Jälleenvakuuttaja kattaa kaikki tai osan riskeistä, joita vakuutuksenantajalle voi aiheutua. Molemmat näistä jälleenvakuutustyypeistä voidaan luokitella pakollisiksi, jos jälleenvakuutussopimus velvoittaa kaikki sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat vakuutukset.
Sitä vastoin pakollisen tyyppistä sopimusta ei ole saatavana tietyntyyppisissä jälleenvakuutuksissa. Tällaisia jälleenvakuutustyyppejä ovat suhteellinen jälleenvakuutus ja suhteeton jälleenvakuutus. Suhteellisessa jälleenvakuutuksessa jälleenvakuuttaja saa suhteutetun osan kaikista vakuutuksenantajan myymistä vakuutusmaksuista. Kun korvausvaatimuksia esitetään, jälleenvakuuttaja vastaa osaltaan tappioista ennalta neuvoteltujen prosenttiosuuksien perusteella. Jälleenvakuuttaja korvaa vakuutuksenantajalle myös käsittely-, yrityshankinta- ja kirjoituskulut. Suhteettomalla jälleenvakuutuksella jälleenvakuuttaja on vastuussa, jos vakuutuksenantajan tappiot ylittävät tietyn määrän, jota kutsutaan etuoikeus- tai pidätysrajaksi. Seurauksena on, että jälleenvakuuttajalla ei ole suhteellista osuutta vakuutuksenantajan vakuutusmaksuista ja tappioista. Prioriteetti- tai säilytysraja voi perustua yhden tyyppiseen riskiin tai koko riskiluokkaan.
