Bruttokansantuote (BKT) on tapa mitata maan tuotantoa tai taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen arvoa. Kokonaiskysyntä vastaa BKT: tä ja osoittaa sen suhteen hintatasoon.
Määrällisesti kokonaiskysyntä ja BKT ovat samat. Ne voidaan laskea samalla kaavalla, ja ne nousevat ja laskevat yhteen.
Lasketaan kokonaiskysyntää ja BKT: tä
Makrotaloudellisesti yleisesti ottaen sekä BKT: llä että kokonaiskysynnällä on sama yhtälö:
BKT tai AD = C + I + G + (X − M) missä: C = kuluttajien menot tavaroihin ja palveluihinI = investointimenot yritystoimintatavaroihinG = julkiset menot julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihinX = vientiM = tuonti
BKT: n arvioimiseksi on olemassa kolme menetelmää:
- Kaikkien loppukäyttäjille myytävien tavaroiden ja palvelujen kokonaisarvon mittaaminenTulorahojen ja muiden tuotantokustannusten yhteenlaskeminenKohtaan tuotantovaiheen kaiken lisäarvon summa
Käsitteellisesti kaikki nämä mittaukset seuraavat samaa asiaa. Joitakin eroja voi syntyä tietolähteiden, ajoituksen ja käytettyjen matemaattisten tekniikoiden perusteella.
BKT, AD ja Keynesian Economics
Keynesilainen taloustieteilijä voi huomauttaa, että BKT on vain pitkäaikaisen tasapainon kokonaiskysyntä. Lyhytaikainen kokonaiskysyntä mittaa kokonaistuotannon yhdellä nimellisellä hintatasolla (ei välttämättä tasapainolla). Useimmissa makrotaloudellisissa malleissa hintatason oletetaan kuitenkin olevan "yksi" yksinkertaisuuden vuoksi.
Mahdolliset ongelmat
BKT: n ja kokonaiskysynnän tulkitaan usein tarkoittavan, että vaurauden kulutus eikä sen tuotanto ohjaa talouskasvua. Toisin sanoen se peittää tuotannon rakenteen ja suhteellisen tehokkuuden kokonaiskustannusten alapuolella.
Lisäksi BKT: ssä ei oteta huomioon luonnetta siitä, mitä, missä ja miten tavarat luodaan. Esimerkiksi siinä ei erotella 100 000 dollarin arvoisten toenail clippers -tuotteiden tuottamista verrattuna 100 000 dollarin arvoisiin tietokoneisiin. Tällä tavoin se on jonkin verran epäluotettava todellisen varallisuuden tai elintason mittari.
